Toledossa

Eilen tein henkilökohtaisen ennätykseni täällä Madridissa, kun olin ulkona niinkin aikasin kuin puoli yhdeksältä aamulla! Syynä oli ESN-matka Toledoon. Se on pieni kaupunki, joka sijaitsee noin tunnin ajomatkan päässä Madridista ja jonka historia ulottuu aikaan ennen ajanlaskun alkua. Kaupungissa eli pitkään rinta rinnan kolme kulttuuria (kristityt, juutalaiset ja muslimit), mikä näkyy arkkitehtuurissa, taiteessa ja kaupunkisuunnittelussa. Toledo on nimetty Unescon maailmanperintökohteeksi.

Kaikki olivat kehuneet Toledoa etukäteen, ja se olikin oikein kaunis kaupunki. Toledossa tunsi olevansa Espanjassa ihan toisella tavalla kuin Madridissa. Pääkaupungille tyypilliseen tapaan Madrid on pikemminkin kansainvälinen kuin periespanjalainen kaupunki. Vanha Toledo taas on säilynyt pitkälti samana kuin keskiajalla. Arabien rakennustyylille ominaisesti kadut olivat hyvin kapeita ja mutkittelevia. Kaupunki oli rakennettu kukkulalle, joten sieltä oli hienot näkymät ympäröivään laaksoon.

Kaupunkikierros söi suurimman osan päivästä. Kiersimme oppaan johdolla Toledon vanhaa keskustaa ja pistäydyimme sisälläkin muutamissa paikoissa: Monasterio de San Juan de los Reyesissä, Hospital de Santa Cruzissa ja Sinagoga del Tránsitossa. Visiitistä saa aina paljon enemmän irti, kun on opas. Ryhmä vain oli turhan iso. Jakauduimme kahtia, mutta molemmissa ryhmissä oli silti yli 50 henkeä. Siksi aikaa tuhraantui ihan lyhyilläkin kävelyosuuksilla uskomattoman paljon siihen, kun odotteli että hitaimmat jahkautuvat paikalle. Aikataulu venyi, kaikki alkoivat väsyä, ja vapaa-aikaa ei jäänyt kovin paljoa. Mutta on isolla porukalla matkustamisessa puolensa - on ainakin hauskaa! Iltaan mennessä Iris ja minä olimme niin väsyneitä, että nauroimme ihan levottomille jutuille koko paluumatkan. Päivä toi jotenkin mieleen leirikoulumatkan Englantiin 6. luokalla!



Monasterio de San Juan de los Reyesin pylväskäytävässä.


Marsipaanista muotoiltu linnoitus herkkukaupan näyteikkunassa. Espanjan paras marsipaani valmistetaan kuulemma Toledon luostareissa.


Michele (Italia), minä ja näkymä Alcázar-linnoituksen luota laaksoon.


Hospital de Sta. Cruzin sisäpiha.


Cervantes ja minä.

Tänään kävin kävelyllä Casa de Campo -puistossa, joka on valtava ulkoilualue Madridin keskustan länsipuolella. Öisin sinne kannattaa kuulemma mennä, jos on aikeissa ostaa tai myydä seksiä. Sunnuntai-iltapäivänä siellä kyllä oli lähinnä lapsiperheitä piknikillä, pariskuntia kävelyllä ja reippailijoita lenkillä. Kiinnittäkää huomiota sanaan "lähinnä": pari ahkeraa ammatinharjoittajaa oli apajilla keskellä kirkasta päivää. Töllötin ihan ihmeissäni kahta tummaihoista tyttöä, joilla oli päällä pieni toppi, stringit (ei siis hametta), reiteen asti ulottuvat pitsisukat ja hyvin korkeat korot. He olivat asemoituneet autotien viereen vastaantuleviin autoihin päin ja päivystivät siinä vatsa vedettynä sisään ja tissit tanassa. Koiranulkoiluttajat ja äidit lastenvaunuineen kulkivat tyynesti ohi. Koko tilanne tuntui jotenkin surrealistiselta.