Maanantaina oli ensimmäiset luennot. Syntymäpäivä alkoi huonosti, kun heräsin aamuviideltä runsaan neljän tunnin unien jälkeen enkä enää saanut unta. Ehkä alkavat kurssit huolestuttivat, vaikka en tiedostanutkaan niitä stressavani. Aamupäivän juoksin ympäri kaupunkia hoitamassa asioita, ja juokseminen jatkui yliopistolla, kun yritin löytää oikeisiin luokkiin oikeaan aikaan. Olin päivän päätteeksi niin väsynyt, että surkuttelin koko junamatkan kovaa kohtaloani, kun minun pitää jopa käydä täällä koulua! Kaikki kurssit tuntuivat tylsiltä ja työläiltä, kurssikaverit vaikuttivat tyhmiltä ja kaikki oli huonosti.
Kun pääsin kotiin, päivä alkoi jo vähän parantua. Kävin Nerean kanssa kävelyllä ja sain purettua mieltäni kursseista ja muusta. Sitten kirjauduin facebookiin, näin parikymmentä synttärionnittelua ja olin onnellinen siitä, ettei minua ole ihan unohdettu! Illalla pariisilainen vaihtari Iris ja minä kävimme lasillisella juhlistamassa sitä, että olen taas vähän vanhempi kuin ennen. Meidän oli tarkoitus mennä baariin, mutta harva paikka on maanantaisin auki ja kun vielä satoi, emme jaksaneet kauheasti etsiskellä. Ensimmäinen paikka, joka tuli vastaan, oli Van Gogh Café. Seinille oli ripustettu kavalkaadi julisteita Van Goghin tauluista, niin se oli ihan hyvä miljöö juoda punaviiniä ja parantaa maailmaa.
Tiistaina koululla meni jo paljon paremmin. Kun en ollut niin väsynyt, jaksoin innostua kursseista ja jutella muille opiskelijoille, jotka eivät loppujen lopuksi ole yhtään tyhmiä. Minulle ei ole kyllä vielä selvinnyt, onko kursseilla tilaa vai ei ja millainen paperisota minua odottaa, jos minun pitää erikseen anoa paikkaa. Mutta turha sitä on vielä murehtia. Syyslukukaudeksi olen valinnut viisi kurssia, mikä on aika paljon, niin ettei nyt kauheasti haittaa, vaikka joutuisin lopettamaan jonkun niistä.
Eilen illalla oli taas Erasmus-tapaaminen, tällä kertaa DeCine-baarissa. Tapasin espanjalaisen Fernandon, joka oli viime vuoden vaihdossa TKK:lla. Hän oli opetellut aika lailla suomea ja osasi vaikka mitä sanoja aina teekkarilakista Räkä Räikköseen! Oli kivaa kuulla Fernandon vaikutelmia Helsingistä ja suomalaisesta kulttuurista ja puhua Suomesta jonkun kanssa, joka tuntee sen. Tutustuin myös hollantilaiseen Hansiin, joka on pienestä kaupungista nimeltä Gröningen, missä sattumalta Anja opiskelee tällä hetkellä! Maailma on pieni. Olin kuulemma ensimmäinen Hansin tapaama ulkomaalainen, joka on joskus kuullut Gröningenistä. :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

1 kommentti:
Sitä tosiaan kelais et ok, helsinki on pieni paikka, mut loppujen lopuks niin on koko maailma ^^
Lähetä kommentti