Underground-konsertti

Kevätlukukauden tentit lähestyvät, ja asun nykyisin Biblioteca Pública Manuel Alvarissa. Uusi kotini on tenttikauden ajan auki 24 tuntia vuorokaudessa, mikä on loistava asia, minä kun en saa aikaiseksi raahautua kirjastoon ennen aamuyhtätoista, mutta istun siellä mielelläni pikkutunneille asti. Espanjalaiset tekevät samoin - vielä puolenyön aikaan kaikki lukusalipaikat on varattu.

Koko aikaa ei kuitenkaan voi opiskella, ja toissapäivänä ehdinkin käydä konsertissa. Menin Charlotten, Enoran ja parin Enoran kaverin kanssa kuuntelemaan Charlotten kitaraopettajan bändin keikkaa La Casa de los Jacintos -nimiseen baariin La Latinassa. Se vasta oli underground-paikka, sisustus oli aivan uniikki ja ilmapiiri rento.






Heti kun astui ovesta sisään, tuntui kuin olisi tullut kotiin. Rakastuin paikkaan! Kaikki olivat tosi avoimia ja mukavia, ja juttelin vaikka kuinka monen kanssa. Minun täytyy Helsingissä ryhtyä koluamaan Kalliota, koska haluan löytää sielläkin kotoisia, aitoja, teeskentelemättömiä ug-baareja.

Konsertin ilmoitettuun alkamisaikaan kymmeneltä bändin soundcheck oli juuri alkanut eikä paikalla ollut kuin kaksi kuulijaa. Keikka alkoi vajaan tunnin myöhässä, mutta muut ilmeisesti tunsivat kuvion jo ennalta, koska paikka alkoi täyttyä vasta yhdeltätoista. Musiikkia oli vaikea luonnehtia. Se oli lähinnä jazzia, mutta salsalla ja samballa ryyditettynä. Laulaja-kitaristi oli argentiinalainen ja heitti koko läppää ihanan pehmeällä argentiinalaisaksentilla. On kohtalon ivaa, että olen omaksunut nimenomaan madridilaisen puhetavan, koska mikä muu espanjan aksentti tahansa on minusta kauniimpi. Mutta mitäpä muuta saattoi odottaakaan, Madridissa kun asun...

Anni Madridissa

Viime viikon keskiviikosta tämän viikon tiistaihin ystäväni Anni oli Madridissa käymässä. Anni oli ensimmäistä kertaa lentomatkalla ja kävi myös ensimmäistä kertaa ulkomailla, Tukholmaa kun ei lasketa! ;) Madridista onkin hyvä aloittaa, se on hieno kaupunki!

Minusta tulee pikku hiljaa ammattimainen matkaopas. Madridin kaupunki voisi alkaa maksaa minulle palkkaa turismin edistämisestä! Jalkalihakset saivat treeniä, kun kiertelimme kaupungilla. Näytin Annille kaikki keskustan nähtävyydet, Retiro-puistoa, härkätaisteluareenan, Atochan aseman ja Rastron - sunnuntaiaamun megakirpputorin La Latinassa. Anni on kuvataiteen ystävä, niin kävimme yhdessä Reina Sofia -taidemuseossa ja Alphonse Muchan näyttelyssä CaixaForumissa. Anni kierteli lisäksi omin neuvoin Pradoa, kun minä olin luennolla. Ensimmäinen kuva on Retirosta, kaksi muuta härkätaisteluareenan kulmilta.








Shoppailimme Calle de Fuencarralilla, joka vaikutti Annista underground-paikalta. Söimme tapaksia ja kävimme minttuteellä Häbibissa, libanonilaisessa teepaikassa, jonka omistajat ovat lahjoittaneet meille 12 istuintyynyä, jotka koristavat meidän yhä hienommin sisustettua olohuonettamme.

Lauantai-iltana kävimme ensimmäistä kertaa ulkona. Pyörimme ensin hetken Huertasissa, ja meille tarjottiin flamenco-baari Cardamomossa lasit sangríaa. Anni sai siis maistaa sitäkin espanjalaista herkkua. Pääsimme Kapital-diskon listalle ja siis ilmaiseksi sisään. Minäkin kävin siellä ensimmäistä kertaa. Seitsenkerroksinen Kapital on monien mielestä Madridin hienoin disko, ja fiini se olikin. Oli strobavaloja, kolme eri tanssilattiaa eri musiikeilla, lounge-baareja, karaokea, esitanssijoita, vesisumusuihku ja ties mitä muuta. Kovin viihtyisä paikka se ei kyllä ollut, kun asiakaskunta oli aika snobia, mutta ainakin tuli VIP-olo, kun pääsi ilmaiseksi sisään! ;)






Maanantaina oli Annin viimeinen ilta, niin silloin piti toki taas käydä ulkona. Aloitimme illan Yambalassa, joka on rento, arabialaistyylinen baari. Annin mielestä se oli selvä underground-paikka, kun koko asiakaskunta oli pukeutunut hippityyliin ja hiuksissa oli joko rastat tai jonkinlainen irokeesi. Yksi hippitytöistä oli tullut baariin kissansa kanssa. Baarin palkkaama boheemi taiteilija kirjoitti meille ilmaiseksi runon minun valitsemastani aiheesta Ystävyys. Siitä tuli oikein kaunis:

Como un dedo que acompaña a otro.
Como el árbol y su tronco.
Como Dios y su testimonio.
Como el fuego y el demonio.
Así de unida es la amistad,
Más fuerte que cualquier matrimonio.

Kokeilimme Chocolatería San Ginésin chocolate con churroja ja jatkoimme sitten kiertelemään Huertasin baareissa. Tutustuimme pariin jenkkiin ja yhteen australialaiseen, jotka olivat hauskaa seuraa, vaikka kyllästyivätkin aika pian espanjankieliseen musiikkiin ja halusivat irkkubaariin.




Anni otti ahkerasti kuvia: runsaat parisataa vajaan viikon aikana. Niistä monet olivat hyvin taiteellisia, kuten nämä kuvat katulampuista ja opastekylteistä:






ja jotkut otokset taas kuvastivat terävää yhteiskunta-analyysiä, kuten kuva Kentucky Fried Chickenin edessä kerjäävästä jalattomasta miehestä ja Puerta del Solin kengänkiillottajasta:






Näytin kuvat ystävälleni Analle, joka on syntyperäinen madridilainen, ja hän näkee nyt kuulemma kotikaupunkinsa aivan uudessa valossa! Ana ei ilmeisesti ollut tajunnut, mitä esteettistä keskustan kapeissa kujissa ja vanhoissa rakennuksissa on.

Anni oli sisäistänyt ihailtavan hyvin periaatteen, että matkalle ei kannata ottaa kuin aivan välttämättömin. Annilla oli matkatavaraa tullessa yhdeksän kiloa, ja minä sain siis lähetettyä Annin mukana Suomeen vaikka kuinka paljon talvivaattetta, syksyn luentomuistiinpanoja ja muuta turhaa tavaraa. Lähtiessä ruumaan menevät laukut painoivat 25 kiloa, ja käsimatkatavara oli vielä erikseen.

Marokko II

Sini ja minä kävimme molemmat ensimmäistä kertaa Afrikan mantereella ja kehitysmaassa. Matka oli hurjan mielenkiintoinen ja avartava. Halusimme kokea kulttuurin, joka eroaisi täysin meidän eurooppalaisesta kulttuuristamme, ja sen me koimme. Yritän nyt kertoa jotain vaikutelmia, vaikka niitä on vaikea välittää sanoin.

Markkinat eli zokot olivat oma maailmansa. Niistä ei saa oikeaa vaikutelmaa kuvista - ne täytyy kokea. Ne olivat värien, hajujen ja äänien sekamelska. Välillä tuntui, että koko medina oli yhtä toria. Kujat pullistelivat väkeä mihin tahansa aikaan päivästä. Markkinoilta sai lähes mitä tahansa: eläviä kilpikonnia tai kanoja, argandiöljyä tai mattoja, taateleita tai siansorkkia, hevosenruhon tai grillattuja silakoita, tuorepuristettua appelsiinimehua tai kärpästen koristamia leivonnaisia, "aitoja" Guccin vöitä tai arabihuiveja, hopeakoruja tai vesipiippuja.






Aina muutaman kojun välein myyjä huudatti radiota tai cd-soitinta, tarttuvat arabialaiset sävelmät kilpailivat länsimaisten hittien kanssa. Kaupustelijat mainostivat suureen ääneen tuotteitaan arabiaksi, hedelmä- tai kalakärryt rämisivät ohi, häkkeihin teljetyt kanat kaakattivat, myyjät yrittivät kosiskella länsimaisia turisteja huutamalla perään, sokeat anelivat almuja. Mausteet ja saippuat tuoksuivat voimakkaasti, kala-, hedelmä- ja lihatiskeiltä leijaili tuoreiden (tai auringossa eltaantuvien ruoka-aineiden) haju, välillä lemusi viemäri tai pilaantuva liha. Auringonvalo siivilöityi kapeille kujille katoksi levitettyjen vaatteiden läpi. Kadut olivat joko mukulakiveä tai paikoin pelkkää maata, joka muuttui sateessa mutaiseksi liejuksi.






Casablancan hienot bisneskorttelit olivat modernin tuntuisia tyylikkäine kahviloineen ja liikkeineen. Ihmiset olivat pukeutuneet länsimaisittain, ja naiset kulkivat joko pää paljaana tai ohut huivi hiusten suojana. Merkkivaatteisiin sonnustautuneet nuoret istuskelivat kahvilla ja räpläsivät mp3-soittimiaan tai kamerakännyköitään. Kun astui medinan porteista sisään, tuntui kuin olisi siirtynyt ajassa sata vuotta taaksepäin.

Tuloerot eivät kuitenkaan olleet se, mikä eniten iski silmille, vaan silkka köyhyys. Tuntui siltä, että lähes kaikki marokkolaiset olivat surkean köyhiä. Slummit levittäytyivät junaradan varrelle. Useimpien peltikattoisten hökkeleiden katolla komeili kyllä lautasantenni. Maantiellä autot ohittivat aasien vetämät kärryt. Maali oli rapissut seinistä, koneet olivat lähinnä metalliromua. Autot ja bussit olivat ikivanhoja, ja niiden pakokaasut voittivat monin verroin Madridin ilmansaasteet. Liikenne oli täysi kaaos, liikennevaloista tai -säännöistä ei piitannut kukaan.




Kävin ensimmäistä kertaa elämässäni reikävessassa ja pesin hiukset kylmässä suihkussa. Miljardit ihmiset maailmassa tulevat toimeen ilman lämmintä suihkua ja vessapyttyä, niin en minäkään tarvitse sellaista luksusta. Hyvin vähällä tulee loppujen lopuksi toimeen.

Oikeastaan ainoa ikävä puoli Marokossa oli, että neljän päivän aikana ei saanut hetkeksikään unohtaa, että on vaalea nainen. Ohiajavat autot hidastivat meidän kohdallamme. Kahviloiden terasseilla istuvien miesten päät kääntyivät, kun kävelimme ohi. Meille vilkutettiin, töötättiin, huudeltiin, vihellettiin ja jopa seurattiin. Meitä tervehdittiin arabiaksi, ranskaksi, englanniksi, espanjaksi, italiaksi, saksaksi ja jopa ruotsiksi. Emme olleet osaavinamme mitään niistä kielistä. Saimme huomiota kaikenikäisiltä miehiltä ihan pikkupojista vanhoihin pappoihin.

Marokkolaisten työtahti ei ole päätähuimaava, niin putiikinpitäjillä, rakennusmiehillä ja muilla työntekijöillä oli hyvin aikaa seurata meitä katseellaan, lorvailijoista nyt puhumattakaan. Ensimmäisenä päivänä meitä ylenpalttinen huomio häiritsi meitä aika paljon, mutta yllättävän nopeasti siihen tottui. Parin päivän jälkeen katseilta ja huudoilta osasi jo sulkea silmät ja korvat. Joka tapauksessa oli ihana palata Madridiin, jossa saa olla rauhassa paria satunnaista ja harmitonta Hola guapa -kommenttia lukuun ottamatta.

Marokko I

Tulin eilen neljän päivän reissulta Marokosta, jonne matkustin Sinin kanssa. Meitä oli varoiteltu siitä, että kaksi vaaleaa tyttöä saa paljon ei-toivottua huomiota osakseen ja neuvottu olemaan hyvin, hyvin varovaisia, ettei vain kävisi mitään ikävää. Sinin äiti oli jo tarjoutunut maksamaan lentolippujen hinnan takaisin, jos emme lähtisikään. Luotimme kuitenkin siihen, ettei meille käy kuinkaan, kun käytämme tervettä maalaisjärkeä ja liikumme vain päiväsaikaan.

Pelot osoittautuivat turhiksi, koska mitään ei tosiaan käynyt. Matka sujui kaikin puolin ilman mitään vastoinkäymisiä, paitsi että Sinin kurkku tulehtui ja hänellä oli siksi parina päivänä vähän kurja olo. Marokossa puhutaan arabian lisäksi ranskaa, koska maa on Ranskan entinen siirtomaa. Minun ranskankielentaidostani oli monessa tilanteessa huimasti apua. Kaikki asiat hoituivat paremmin ranskaksi kuin englanniksi, ja epäilen, että jotkut asiat eivät olisi hoituneet englanniksi lainkaan.

EasyJet lennätti meidät Madridista Casablancaan perjantaina edulliseen 50 euron hintaan (meno-paluu verot mukaanluettuina). Saavuimme Mohammed V -lentokentälle kahdelta paikallista aikaa. Sain uuteen passiini ensimmäisen leiman! Selvisimme junalla kaupunkiin ja taksilla juna-asemalta hotellille. Taksikuskin mukaan olimme valinneet hotellimme väärin, koska se oli medinassa eikä kahden vaalean tytön ollut viisasta uskaltautua sinne. Pidimme kuitenkin päämme, kun hotelli oli kerran varattu. Se osoittautui oikein hyväksi. Saimme itsellemme rauhallisen kolmen hengen huoneen kolmannesta kerroksesta. Parvekkeelta oli hienot näkymät satamaan.




Ensimmäisenä iltapäivänä otimme kaupungin haltuun jalkaisin. Kiertelimme bulevardeja, aukioita, Parque de la Liga Árabea. Kävimme katedraalissa, jonne oltiin pystyttämässä L'Oréalin sponsoroimia muotimessuja (!) ja uskaltauduimme medinaankin.




Auringon laskiessa vetäydyimme hotellille pimeää pakoon. Katselimme Marokon tv-kanavia ja teimme niiden perusteella sosiologista yhteiskunta-analyysiä. Suurta osaa televisio-ohjelmista ei ollut dubattu, mikä selittää sen, että Hello, how are you, you are beautiful, welcome to Morocco tuli niin luontevasti ja hyvällä aksentilla useimmilta marokkolaismiehiltä. Myös Marokon televisiokanavilta tuli Prison Break, Lost, American Gladiators ja Armageddon. Mainoskatkolla huomattavan vaaleaihoiset näyttelijät mainostivat pesuainetta, shampoota ja kodinkoneita aivan samaan tapaan kuin Euroopassa. Kauneusihanne on näköjään aika universaali.

Hotellin aamupala, joka tarjoiltiin pöytään, oli runsas ja maittava: tuorepuristettua appelsiinimehua, cappucino, paria erilaista leipää, marmeladia ja voita. Lauantaiaamupäivällä kävimme Casablancan ainoassa varsinaisessa turistinähtävyydessä, Hassan II:n moskeijassa. Se oli ihan vaikuttava, kauniin harmoninen. Minä en ollut päästä sisään, kun pitkähihainen paitani paljasti olkapäät, mutta eräs espanjalaistyttö lainasi minulle huivin harteiden peitoksi.




Puolenpäivän aikaan lähdimme junalla kohti pääkaupunkia Rabatia. Rabat on 1½ miljoonan asukkaan kaupunki, Casablancan asukasluku on noin kolme miljoonaa. Junayhteyksiä voi vain kehua. Junat olivat luotettavia, mukavia ja nopeita. 90 kilometrin matka hurahti alle tunnissa. Rabatissa kävimme ensi töiksemme syömässä medinassa pienessä kuppilassa, jonka kaikki muut asiakkaat olivat marokkolaisia. Aterioiden kokoonpano oli seuraava: lihan tai kalan lisukkeena reilu annos ranskanperunoita ja riisiä, erillisellä vadilla tomaattikastiketta ja iso kori leipää. Minä luotin vankkaan terveyteeni ja hyvään tuuriini ja join kraanavettä, kun sitä ruokapaikoissa oli tarjolla, eikä vatsa mennyt siitä sekaisin.

Iltapäivällä kävimme Mohammed V:n mausoleumissa ja Hassan-tornin luona ja kiertelimme medinassa, rannalla ja kasbassa.



Hassan-torni.


Mohammed V:n mausoleumi ja ratsupoliiseja.

Kasba oli kuin pieni kaupunki kaupungin sisällä. Sen muurien sisäpuolella asui kolmisentuhatta ihmistä sinivalkoisiksi maalatuissa taloissa.






Hassan-tornin luona yksi tyttö vaatimalla vaati saada tehdä meille ilmaiseksi hennatatuoinnit käteen ja näytti aika nyrpeää naamaa, kun emme loppujen lopuksi suostuneet maksamaan niistä kuin nimelliset kaksi dirhamia (20 senttiä).




Sunnuntaina suuntasimme Rabatin eteläosaan. Näimme kuninkaanlinnan, es-Sunnan ja el-Faehin moskeijat (vain ulkoa, moskeijoihin eivät pääse vääräuskoiset sisään) ja Chellahin nekropoliin, joka oli hieman kaupungin ulkopuolella ja missä oli iso määrä eri raunioita kauniin puiston keskellä.



Kuninkaanlinna.


Nekropoliksen portti.


Nekropoliksen alueella piti majaa uskomaton määrä haikaroita ja kulkukissoja. Tankkasimme taas medinassa ja palasimme iltapäivällä casbaan.




Joimme minttuteen Café Mauressa merinäköalaa ihaillen ja ihmettelimme markkinahumua Rue Souikalla ja muilla medinan kaduilla. Kalat ja lihat lojuivat läpi päivän tiskillä lämpimässä ja kärpäset pääsivät rauhassa herkuttelemaan. Ostimme markkinoilta iltapalaksi banaaneja, leivokset, taateleita ja jonkinlaista sitkeää pähkinäkarkkia, jota myytiin levyinä. Tingimme huvin vuoksi mahdollisimman paljon, vaikka hinnat olivat muutenkin hyvin halvat.

Maanantaina kävimme kävellen Saléssa, joka on Rabatin naapurikaupunki toisella puolella Bou Regreg -jokea. Sinne on kolmen kilometrin matka, ja siellä asuu puolisen miljoonaa ihmistä. Sinne ei ilmeisesti yksikään turisti eksy tai uskaltaudu, koska olimme siellä aivan yksin puolen miljoonan marokkolaisen kanssa. Se oli hienoa, mitäpä me länsimaalaisia Afrikkaan tulisimmekaan tapaamaan.




Seuraamme lyöttäytyi itseoppinut opas, joka esitteli meille koraanikoulun ja muuta päämoskeijan liepeillä. Hänkin tietysti odotti maksua ja taisi pettyä meiltä heruneisiin killinkeihin. Joimme minttuteetä viihtyisässä teesalongissa ja söimme taginea lounaaksi.




Ennen junamatkaa takaisin Casablancaan ehdimme vielä käydä merenrannassa ihailemassa valtameren aaltoja.




Maanantain ja tiistain väliseksi yöksi meille oli varattu retkeilymaja Casablancasta, ja se oli oikein positiivinen yllätys. Saimme 6,5 € hintaan oman, siistin huoneen ja hyvän aamupalan. Paikka oli oikein rauhallinen ja henkilökunta ystävällistä. Uskalsimme viimeisenä iltana jo liikkeelle auringonlaskun jälkeen ja kävimme syömässä kakkua ja juomassa minttuteetä hienossa eliittikahvilassa Casablancan liikekeskustassa. Tiistaiaamuna ehdimme enää jaloitella hiukan medinassa, ja sitten oli jo aika lähteä lentokentälle. Kulutimme siellä viimeiset dirhamit espressoon lentoa odotellessa ja annoimme ylimääräiset kolikot hetken mielijohteesta siivoojalle.

San Isidro -juhla

Viime viikon torstaina oli taas juhlapäivä: Madridin suojeluspyhimyksen Pyhän Isidron juhla. Madridilaiset rakastavat San Isidro -juhlaansa, ja kadulla parveili päivällä uskomattoman paljon väkeä. Monet olivat pukeutuneet Madridin kansallispukuun. Kaikenlaiset helppoheikit olivat myös jalkautuneet keskustaan turistien ja juhlivien kaupunkilaisten kolikoiden toivossa. Aukiot olivat pullollaan virvokkeiden ja naposteltavien myyjiä, eläviä patsaita, klovneja, kerjäläisiä, miimikoita ja lauluyhtyeitä.

Iltakymmeneltä juhla huipentui Retiro-puiston tekojärven luona ilotulitusesitykseen. Siinä oli samaa henkeä kuin joulun kunniaksi 23.12. järjestetyssä valospektaakkelissa Plaza de Cibelesillä: mitä enemmän värejä, ilotulitteita ja valonheittimiä, sitä parempi. Mahdollisimman dramaattisen musiikin säestyksellä, totta kai. Taivas räjähti täyteen värejä kerta toisensa jälkeen, ja ilotulitteet pyörivät ympäriinsä kuin tulikärpäset. Hieman rauhallisemmassa vaiheessa hypnoottinen naisen ääni luki runoa, joka sattui olemaan yksi niistä, joita Nadègen pitää analysoida kandidaatintutkielmaansa varten! Nadège-raukka ei näköjään saa edes juhlapäivänä unohtaa kirjallisuusanalyysiään! ;) Kolmen vartin tykitys jätti aika sanattomaksi. Loppuminuuteilla heitettiin kehiin kaikki, mitä irti lähti.












Fran, Nadège ja minä jatkoimme Franin serkun ja muutaman muun kanssa La Latina -kaupunginosaan, alueelle jonne oli pystytetty juhlan kunniaksi baaritiskejä, tuoleja ja penkkejä. Joen toisella puolella kuulsi kauniisti valaistu katedraali. Valaistus tosin sammutettiin puoliltaöin; Madrid ilmeisesti säästää. Hyvä niin: taivaalle singottiin torstai-iltana aivan varmasti kymmeniä tuhansia euroja kolmen vartin ilotulitusesityksen aikana. Tiskillä myytiin kaikkia juomia ainoastaan "mini"-koossa. "Mini" tarkoitti litran muovimukia, joka täytettiin piripintaan.

Samainen muovimuki näyttelee ratkaisevaa osaa kaikissa espanjalaisnuorten botellóneissa. Menestyksen kaava on: litran muovimuki, johon kaadetaan jäitä (hanki iso säkki kiinalaisten sekatarvikekaupasta matkalla juominkeihin), surkeaa punaviiniä litran tölkistä (ruokakaupasta hintaan puoli euroa tetra) ja coca colaa kahden litran muovipullosta. Kalimochoksi kutsuttu (aivan hirveän makuinen) juoma nautitaan ulkona vuoden ympäri lämpötilasta riippumatta. On hyvä pysyä valppaana, jotta huomaa ajoissa lähestyvän poliisiauton. Julkisella paikalla juominen on Espanjassa rikos, josta voi saada sakon. Ei kuitenkaan ole tarpeen pakata kamoja kasaan, kun poliisiauto hurauttaa paikalle. Riittää, että vetelehtii kymmenisen metriä poispäin ja piilottaa mukin selän taakse, niin poliisisedät (jotka lienevät itsekin joskus olleet nuoria) katsovat ystävällisesti läpi sormien.

Jalkapallohuumaa

Espanjalaiset rakastavat jalkapalloa ja spontaaneja juhlia kadulla. Eilen tarjoutui mainio tilaisuus juhlia, kun Real Madridin voitto Espanjan jalkapalloliigassa varmistui. Joukkue voitti Osasunan 2-1 Pamplonassa pelatussa ottelussa ja vaikka liigan viimeiset ottelut eivät olekaan vielä pelattu, Real Madrid johtaa pistetilastoa sen verran kirkkaasti, että se voitiin julistaa eilen mestariksi. Kymmenet tuhannet jalkapallofanit kerääntyivät Madridin keskusaukiolle Plaza de Cibelesille juhlimaan. Minä en ymmärrä jalkapallosta mitään enkä nähnyt ottelua, mutta juhlaa en tietenkään jättänyt väliin!




Kuva ei ole minun ottamani, anastin sen El País -sanomalehden nettisivuilta. Kiitos ja anteeksi! Kuten kuvasta näkyy, Plaza de Cibeles ja sille johtavat pääkadut Calle de Alcalá ja Paseo de la Castellana olivat tupaten täynnä. Anne ja Jussi, jotka näkivät samaisella aukiolla Feliz Navidad Madrid -spektaakkelin jouluaatonaattona, osaavat varmaan kuvitella, millaisesta väentungoksesta oli kyse. Vastoin fysiikan lakeja ruuhkan keskelle avautui kyllä silmänräpäyksessä sadan neliömetrin kokoinen tyhjiö, kun joku keksi sytyttää muovipussillisen jonkinlaisia ilotulitteita tai paukkupommeja maassa. Kukaan ei tainnut loukkaantua, mutta näytti aika hurjalta.

Suuri osa faneista oli pukeutunut Real Madridin paitoihin tai huiveihin. Osa oli niin isänmaallisissa tunnelmissa, että heilui Espanjan lippujen kanssa huutaen ¡Viva España! Ei liene suuri yllätys, että Espanjan liigan voittaa Espanja. Lisäksi valtaosa joukkueen huippupelaajista on ulkomaalaisia, mutta mitäpä pienistä! ;) Tunnelma oli katossa: musiikki soi täysillä, ja välillä juontaja huudatutti väkeä. Oli hienon näköistä ja kuuloista, kun Plaza de Cibelesin täydeltä väkeä hyppi samaa tahtia kädet ilmassa ja kaikki lauloivat yhteen ääneen Campeones, campeones, olé, olé, olé.

Vähän väliä juontaja kuulutti pelaajien nimiä ja kaikki hurrasivat - minä tietysti muiden mukana, vaikka en tunne yhtään pelaajaa nimeltä enkä näöltä. Juhla huipentui kolmen aikaan yöllä, kun yksityiskoneella Pamplonasta Madridiin lennätetty joukkue saapui Cibelesille tervehtimään juhlakansaa. Minun piti kyllä lähteä jo ennen sitä, mutta ei se juuri haitannut, kun en ainakaan ennen eilisiltaa ollut Real Madridin uskollisin fani! ;)

Week-end français

Täällä on ollut viime viikonlopusta lähtien huippuhyvät ilmat, niin olen jättänyt kandintutkielman tauolle ja ottanut vähän lomaa - pitäähän viimeisistä kuukausista Madridissa ehtiä nauttia! :) Viikonloppuna ranskani sai taas harjoitusta, koska Iriksen kolme pariisilaista kaveria oli täällä käymässä. En enää muista ranskan kirjoitusasusta mitään, mutta olen omaksunut pitkän listan puhekielisiä ilmauksia: c'est vachement cool, c'est la classe, c'est trop nul.. ;)

Perjantaina kävimme Oscarin ja Salmanin syntymäpäiväjuhlilla. Opin kaikenlaisia uusia pelejä, joista monet olivat kyllä uskomattoman typeriä, mutta sehän on useimmiten vain hyvä asia! Jatkoimme juhlista Blackjack-diskoon ja palasin kotiin pitkästä aikaa aamun ensimmäisellä metrolla kuuden jälkeen. Ensimmäisessä kuvassa vasemmalta oikealle Sophie, Iris, minä, Nadia ja Inès.



Inès, Iris ja nami synttärikakku.



Oscar tanssii sevillanas flamencokitaran säestyksellä. Huomatkaa SVERIGE-paita! ;)



Lauantaina aloitin päivän pitkällä kuumalla kylvyllä ja raahasin kannettavan kylpyhuoneeseen, niin sain kuunneltua kylvyn aikana italialaista musiikkia. Ymmärrän nyt jopa sanoista jotain, koska Michele on kääntänyt minulle joitain kappaleita. Vietin lauantaipäivän Retirossa aurinkoa ottaen, mutta en kyllä ruskettunut yhtään. Lauantai-iltana kävin Iriksen, Sophien, Inèsin, Nadian ja Elisen kanssa tapaksilla. Sitten kävimme kääntymässä yksissä kotibileissä, mutta kämppään ei oikein mahtunut edes ovesta sisään, ja bileet olivat muutenkin loppumassa, koska poliisi oli jo käynyt valittamaan melusta. Joku täysi idiotti, joka vastasi ovipuhelimeen, ilmeisesti kuvitteli, että "Täällä poliisi" oli vitsi, koska hän huusi takaisin "No me jodas, coño", suomeksi suunnilleen "Älä vittu kuseta". Loistava alku! ;) Menimme bileistä Joy Eslava -diskoon, mutta se oli niin täynnä, ettei mahtunut kunnolla tanssimaan, niin emme viihtyneet puoltatoista tuntia kauempaa.

Sunnuntaina otin ruskettumisprojektin uusiksi, mutta se ei taaskaan juuri tuottanut tulosta. Räpsimme kyllä taiteellisia kuvia ja leikimme totuutta ja tehtävää.







Meidän oli tarkoitus mennä Iriksen luo syömään crèpejä, mutta Iris ei ovella löytänytkään avaimia! Kukaan viidestä kämppiksestä ei ollut kotona, niin ei muu auttanut, kuin palata Retiroon etsimään avaimia. Niitä ei löytynyt, ja Iris ehti jo vähän huolestua. Kämppiksiä odotellessa kävimme kattoterassilla sijaitsevassa baarissa ihailemassa Madridia ilta-auringon valossa.



Baari oli aika underground-paikka (vaikka sijaitsikin kattotasolla), koska sinne ei ohjannut yksikään kyltti. Piti ensin soittaa tavallista ovikelloa, nousta rähjäisellä hissillä kuudenteen kerrokseen ja kulkea parin likaisen käytävän läpi. Sinne ei siis löydä, mikäli joku ei tunne paikkaa ennestään. Lopulta kämppikset tulivat kotiin, ja pääsimme sisään! Avaimet löytyivät keittiöstä, joten loppu hyvin, kaikki hyvin. Iris paistoi vihdoin Nadialle, Inèsille, Michelelle ja minulle crèpejä, ja ne maistuivat tavallistakin paremmilta, kun oli jo sudennälkä. Illallisen jälkeen katselimme Youtubesta videoita. Suosittelen erityisesti Espanjan tämänvuotisen euroviisukappaleen musiikkivideota:

http://www.youtube.com/watch?v=74mBEXL9UgM&feature=related

Rodolfo Chikilicuatren "Baila el ChikiChiki" on aivan varmasti maailmanhistorian surkein biisi, mutta se on hyvää materiaalia sosiologiselle tutkimukselle espanjalaisesta kulttuurista! ;)