Pelot osoittautuivat turhiksi, koska mitään ei tosiaan käynyt. Matka sujui kaikin puolin ilman mitään vastoinkäymisiä, paitsi että Sinin kurkku tulehtui ja hänellä oli siksi parina päivänä vähän kurja olo. Marokossa puhutaan arabian lisäksi ranskaa, koska maa on Ranskan entinen siirtomaa. Minun ranskankielentaidostani oli monessa tilanteessa huimasti apua. Kaikki asiat hoituivat paremmin ranskaksi kuin englanniksi, ja epäilen, että jotkut asiat eivät olisi hoituneet englanniksi lainkaan.
EasyJet lennätti meidät Madridista Casablancaan perjantaina edulliseen 50 euron hintaan (meno-paluu verot mukaanluettuina). Saavuimme Mohammed V -lentokentälle kahdelta paikallista aikaa. Sain uuteen passiini ensimmäisen leiman! Selvisimme junalla kaupunkiin ja taksilla juna-asemalta hotellille. Taksikuskin mukaan olimme valinneet hotellimme väärin, koska se oli medinassa eikä kahden vaalean tytön ollut viisasta uskaltautua sinne. Pidimme kuitenkin päämme, kun hotelli oli kerran varattu. Se osoittautui oikein hyväksi. Saimme itsellemme rauhallisen kolmen hengen huoneen kolmannesta kerroksesta. Parvekkeelta oli hienot näkymät satamaan.
Ensimmäisenä iltapäivänä otimme kaupungin haltuun jalkaisin. Kiertelimme bulevardeja, aukioita, Parque de la Liga Árabea. Kävimme katedraalissa, jonne oltiin pystyttämässä L'Oréalin sponsoroimia muotimessuja (!) ja uskaltauduimme medinaankin.
Auringon laskiessa vetäydyimme hotellille pimeää pakoon. Katselimme Marokon tv-kanavia ja teimme niiden perusteella sosiologista yhteiskunta-analyysiä. Suurta osaa televisio-ohjelmista ei ollut dubattu, mikä selittää sen, että Hello, how are you, you are beautiful, welcome to Morocco tuli niin luontevasti ja hyvällä aksentilla useimmilta marokkolaismiehiltä. Myös Marokon televisiokanavilta tuli Prison Break, Lost, American Gladiators ja Armageddon. Mainoskatkolla huomattavan vaaleaihoiset näyttelijät mainostivat pesuainetta, shampoota ja kodinkoneita aivan samaan tapaan kuin Euroopassa. Kauneusihanne on näköjään aika universaali.
Hotellin aamupala, joka tarjoiltiin pöytään, oli runsas ja maittava: tuorepuristettua appelsiinimehua, cappucino, paria erilaista leipää, marmeladia ja voita. Lauantaiaamupäivällä kävimme Casablancan ainoassa varsinaisessa turistinähtävyydessä, Hassan II:n moskeijassa. Se oli ihan vaikuttava, kauniin harmoninen. Minä en ollut päästä sisään, kun pitkähihainen paitani paljasti olkapäät, mutta eräs espanjalaistyttö lainasi minulle huivin harteiden peitoksi.
Puolenpäivän aikaan lähdimme junalla kohti pääkaupunkia Rabatia. Rabat on 1½ miljoonan asukkaan kaupunki, Casablancan asukasluku on noin kolme miljoonaa. Junayhteyksiä voi vain kehua. Junat olivat luotettavia, mukavia ja nopeita. 90 kilometrin matka hurahti alle tunnissa. Rabatissa kävimme ensi töiksemme syömässä medinassa pienessä kuppilassa, jonka kaikki muut asiakkaat olivat marokkolaisia. Aterioiden kokoonpano oli seuraava: lihan tai kalan lisukkeena reilu annos ranskanperunoita ja riisiä, erillisellä vadilla tomaattikastiketta ja iso kori leipää. Minä luotin vankkaan terveyteeni ja hyvään tuuriini ja join kraanavettä, kun sitä ruokapaikoissa oli tarjolla, eikä vatsa mennyt siitä sekaisin.
Iltapäivällä kävimme Mohammed V:n mausoleumissa ja Hassan-tornin luona ja kiertelimme medinassa, rannalla ja kasbassa.
Hassan-torni.
Mohammed V:n mausoleumi ja ratsupoliiseja.
Kasba oli kuin pieni kaupunki kaupungin sisällä. Sen muurien sisäpuolella asui kolmisentuhatta ihmistä sinivalkoisiksi maalatuissa taloissa.
Hassan-tornin luona yksi tyttö vaatimalla vaati saada tehdä meille ilmaiseksi hennatatuoinnit käteen ja näytti aika nyrpeää naamaa, kun emme loppujen lopuksi suostuneet maksamaan niistä kuin nimelliset kaksi dirhamia (20 senttiä).
Sunnuntaina suuntasimme Rabatin eteläosaan. Näimme kuninkaanlinnan, es-Sunnan ja el-Faehin moskeijat (vain ulkoa, moskeijoihin eivät pääse vääräuskoiset sisään) ja Chellahin nekropoliin, joka oli hieman kaupungin ulkopuolella ja missä oli iso määrä eri raunioita kauniin puiston keskellä.
Kuninkaanlinna.
Nekropoliksen portti.
Nekropoliksen alueella piti majaa uskomaton määrä haikaroita ja kulkukissoja. Tankkasimme taas medinassa ja palasimme iltapäivällä casbaan.
Joimme minttuteen Café Mauressa merinäköalaa ihaillen ja ihmettelimme markkinahumua Rue Souikalla ja muilla medinan kaduilla. Kalat ja lihat lojuivat läpi päivän tiskillä lämpimässä ja kärpäset pääsivät rauhassa herkuttelemaan. Ostimme markkinoilta iltapalaksi banaaneja, leivokset, taateleita ja jonkinlaista sitkeää pähkinäkarkkia, jota myytiin levyinä. Tingimme huvin vuoksi mahdollisimman paljon, vaikka hinnat olivat muutenkin hyvin halvat.
Maanantaina kävimme kävellen Saléssa, joka on Rabatin naapurikaupunki toisella puolella Bou Regreg -jokea. Sinne on kolmen kilometrin matka, ja siellä asuu puolisen miljoonaa ihmistä. Sinne ei ilmeisesti yksikään turisti eksy tai uskaltaudu, koska olimme siellä aivan yksin puolen miljoonan marokkolaisen kanssa. Se oli hienoa, mitäpä me länsimaalaisia Afrikkaan tulisimmekaan tapaamaan.
Seuraamme lyöttäytyi itseoppinut opas, joka esitteli meille koraanikoulun ja muuta päämoskeijan liepeillä. Hänkin tietysti odotti maksua ja taisi pettyä meiltä heruneisiin killinkeihin. Joimme minttuteetä viihtyisässä teesalongissa ja söimme taginea lounaaksi.
Ennen junamatkaa takaisin Casablancaan ehdimme vielä käydä merenrannassa ihailemassa valtameren aaltoja.
Maanantain ja tiistain väliseksi yöksi meille oli varattu retkeilymaja Casablancasta, ja se oli oikein positiivinen yllätys. Saimme 6,5 € hintaan oman, siistin huoneen ja hyvän aamupalan. Paikka oli oikein rauhallinen ja henkilökunta ystävällistä. Uskalsimme viimeisenä iltana jo liikkeelle auringonlaskun jälkeen ja kävimme syömässä kakkua ja juomassa minttuteetä hienossa eliittikahvilassa Casablancan liikekeskustassa. Tiistaiaamuna ehdimme enää jaloitella hiukan medinassa, ja sitten oli jo aika lähteä lentokentälle. Kulutimme siellä viimeiset dirhamit espressoon lentoa odotellessa ja annoimme ylimääräiset kolikot hetken mielijohteesta siivoojalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti