Underground-konsertti

Kevätlukukauden tentit lähestyvät, ja asun nykyisin Biblioteca Pública Manuel Alvarissa. Uusi kotini on tenttikauden ajan auki 24 tuntia vuorokaudessa, mikä on loistava asia, minä kun en saa aikaiseksi raahautua kirjastoon ennen aamuyhtätoista, mutta istun siellä mielelläni pikkutunneille asti. Espanjalaiset tekevät samoin - vielä puolenyön aikaan kaikki lukusalipaikat on varattu.

Koko aikaa ei kuitenkaan voi opiskella, ja toissapäivänä ehdinkin käydä konsertissa. Menin Charlotten, Enoran ja parin Enoran kaverin kanssa kuuntelemaan Charlotten kitaraopettajan bändin keikkaa La Casa de los Jacintos -nimiseen baariin La Latinassa. Se vasta oli underground-paikka, sisustus oli aivan uniikki ja ilmapiiri rento.






Heti kun astui ovesta sisään, tuntui kuin olisi tullut kotiin. Rakastuin paikkaan! Kaikki olivat tosi avoimia ja mukavia, ja juttelin vaikka kuinka monen kanssa. Minun täytyy Helsingissä ryhtyä koluamaan Kalliota, koska haluan löytää sielläkin kotoisia, aitoja, teeskentelemättömiä ug-baareja.

Konsertin ilmoitettuun alkamisaikaan kymmeneltä bändin soundcheck oli juuri alkanut eikä paikalla ollut kuin kaksi kuulijaa. Keikka alkoi vajaan tunnin myöhässä, mutta muut ilmeisesti tunsivat kuvion jo ennalta, koska paikka alkoi täyttyä vasta yhdeltätoista. Musiikkia oli vaikea luonnehtia. Se oli lähinnä jazzia, mutta salsalla ja samballa ryyditettynä. Laulaja-kitaristi oli argentiinalainen ja heitti koko läppää ihanan pehmeällä argentiinalaisaksentilla. On kohtalon ivaa, että olen omaksunut nimenomaan madridilaisen puhetavan, koska mikä muu espanjan aksentti tahansa on minusta kauniimpi. Mutta mitäpä muuta saattoi odottaakaan, Madridissa kun asun...