perjantai 26. lokakuuta 2007

Oikeuden edessä ja muuttoaikeissa

Vaikka lompakko palautettiin minulle keskiviikkoiltana, minun piti silti mennä torstaina tuomarin puheille antamaan todistukseni. Epäillyt eivät saapuneet paikalle, mikä ei ihmetyttänyt ketään. En uskaltanut enää mennä muuttamaan lausuntoani, ja opettelin hermostuneena ulkoa papereihin kirjatun sadun mustasta esineestä, jonka näin kerjäläisten kädessä. Lisäsin tosin, että en tarkemmin ajateltuna mene vannomaan mitä näin, koska olin niin sekaisin. Minua oli kokoontunut kuulemaan neljä ihmistä, joista yksi oli ilmeisesti tuomari ja muut virkailijoita. Tilanne oli kuin saksalaisesta rikossarjasta. Pelkäsin kuollakseni, että tuomari huomaisi minun valehtelevan, mutta loppujen lopuksi sain sanoa sanottavani ihan rauhassa. Ja olisikin aika epätodennäköistä, ettei minua uskottaisi. Kaikki ovat täällä toki tasa-arvoisia lain edessä, mutta jotkut ovat kyllä tasa-arvoisempia kuin toiset. Väitän, että jos on 1) eurooppalainen, 2) nuori nainen, 3) kohteliaasti käyttäytyvä ja 4) vaalea ja sinisilmäinen, poliisien ja oikeuslaitoksen silmissä otsaan on tatuoitu "syytön". Tuomari julisti päätöksensä heti paikalla ja toiveeni toteutui: epäillyt vapautettiin syytteestä puutteellisen todistusaineiston takia. Jos heidät olisi tuomittu, minulla olisi nyt ihan kauhea olo. Kaikki sitä pitääkin kokea...

Tänä sunnuntaina muutan pois täältä asuntolasta! Olen kyllä viihtynyt täällä hyvin, mutta tänne ei voi kutsua vieraita, niin etsin siksi huoneen kimppakämpästä. Minulla oli uskomattoman hyvä tuuri: kävin katsomassa vain yhtä asuntoa ja heti tärppäsi. Monet kiertävät täällä kymmeniä kämppiä, ennen kuin löytävät mitään siedettävää. Olen kuullut lukemattomia kauhutarinoita räjähtäneessä kunnossa olevista läävistä ja oudoista kämppiksistä. Michelen entinen kämppis esimerkiksi poltteli kaiket päivät pilveä olohuoneessa.

Uusi asunto on samassa kaupunginosassa, jossa asun tälläkin hetkellä. Hyvät liikenneyhteydet, kalustettu, siisti asunto ja mikä tärkeintä, mukavat kämppikset. Tulen asumaan kahden sveitsiläisen tytön kanssa. Maksan myös vähemmän kuin nyt. Asuntolahuone kustantaa 470 €/kk, uusi kämppä vain 300€ plus vesi, sähkö, kaasu ja internet. Juoksevat kulut mukaanluettuina säästän ainakin satasen kuussa. Ja nyt siis voin tarjota yösijan! :) Uuden asunnon ainoa selkeä varjopuoli on, että kaikki ikkunat ovat kapeille sisäpihoille, joten auringonvalosta tai näkymistä ei voi nauttia.

Koko muuttohomma eteni aika vauhdilla: aloin katsella asuntoilmoituksia netistä vajaa kaksi viikkoa sitten, vastasin yhteen ilmoitukseen, kävin katsomassa kämppää, odottelin pari päivää vastausta ja viime viikonloppuna tytöt ilmoittivat minulle, että he valitsivat minut ja voin muuttaa tällä viikolla. Asuntolassa kai periaatteessa on kahden viikon irtisanomisaika, mutta ainakaan minun kohdallani siitä ei pidetty kiinni. Ilmoitin muutostani oikein kohteliaasti ja kehuin samaan hengenvetoon asuntolaa monisanaisesti, ja keskustelu ajautuikin siitä suotuisalle raiteelle. Encargada toivotti minulle hyvää jatkoa ja lupasi, että minulle löytyy kyllä huone asuntolasta koska vain, jos joskus tarvitsen apua. On mukava lähteä hyvissä väleissä.

Ei kommentteja: