Minut ryöstettiin.

Eiliseen asti kaikki olikin mennyt täällä niin täydellisesti, että olisi pitänyt aavistaa, ettei niin voi jatkua ikuisesti. Alkuillasta olin Michelen kanssa kävelyllä ja pysähdyimme Plaza Mayorilla katsomaan sirkustemppuja. Yhtäkkiä huomasin, että laukkuni vetoketju oli puoliksi auki ja kas, lompakko oli kadonnut! Huusin heti apua, ja aivan lähistöllä sattui olemaan pari siviiliasuista poliisia, jotka ottivat asian hoitaakseen. He pidättivät kaksi kerjäläistä, jotka olivat seisoskelleet vieressäni ja jotka kuulemma ovat poliisin vanhoja tuttuja. Lähdimme kaikki poliisiasemalle. Ruumiintarkastuksessa lompakkoa ei löytynyt kerjäläisiltä, mutta poliisit olivat varmoja, että he olivat syylliset. Yleensä he kuulemma nappaavat käteisen ja heittävät sitten lompakon pois.

Poliisit olivat kauhean ystävällisiä ja omistautuivat täysin minun auttamiselleni. Heidän avullaan tein rikosilmoituksen, johon kirjattiin kaikki mahdollinen, mitä lompakossa oli. Ja sitähän oli: minä tyhmänä ja sinisilmäisenä kanniskelin ympäri Madridia muun muassa HKL:n matkakorttia, Lyyra-opiskelijakorttia, verkkopankin tunnuslukulistaa, Kela-korttia, Visa Electronia, eurooppalaista sairasvakuutuskorttia ja liutaa muita kortteja. Rahaa lompakossa ei ollut kuin runsas 20 euroa. Epäillyiltä löytyi 20 euron seteli, mutta sehän saattoi tietysti olla heidän, niin ettei se vielä todista mitään. Rikosilmoitukseen liitettiin myös yksityiskohtainen selostus tapahtumien kulusta. Siinä luki, että olin nähnyt kerjäläisten käsissä jonkin mustan esineen, mikä muistutti lompakkoani. Huomautin, että se ei pidä paikkaansa, mutta minulle vakuutettiin, että tarina kuulostaa paljon paremmalta, kun siihen lisätään tuo lause! Lopulta allekirjoitin paperin toivoen, ettei ole tapahtumassa oikeusmurha.

Joka tapauksessa minulla on tapaaminen tuomarin kanssa torstaiaamuna. Tuomari päättää, tuomitaanko epäillyt ja määrätäänkö heidät korvaamaan jotain (mitä en usko). Saattaa myös olla, että joku löytää lompakon ja palauttaa sen poliisille. Minulle soitetaan maanantaina ja ilmoitetaan, onko lompakko ilmaantunut. Visa Electron ja tunnusluvut on nyt suljettu, joten se on kunnossa. Minulla ei vain ole täällä nyt yhtään rahaa, paitsi se vähä mikä Michelellä oli lainata minulle.

Mutta kaiken kaikkiaan onni onnettomuudessa. Laukussa oli aivan lompakon vieressä mp3-soitin, kännykkä ja avaimet, mutta niihin ei koskettu. Passi ja kamera olivat turvassa kotona. On tietysti rasittavaa uusia kaikki kortit, ja kuluuhan siihen rahaa, mutta aika vähällä pääsin. Lucillelta varastettiin pari viikkoa sitten lompakko ja kallis kamera teräaseella uhaten, mikä on mittaamattoman paljon traumatisoivampaa. Tärkeintä on, että minua ei vahingoitettu millään lailla! Tavarat nyt ovat vain tavaroita.

Tänään olin Irisin ja Ignacion kanssa köyhyyden vastaisessa mielenosoituksessa. Se sopi jotenkin aika hyvin tilanteeseen, kun olen nyt toistaiseksi rutiköyhä itsekin! ;) Mielenosoitus kulki pitkin Calle Alcaláta, joka oli suljettu liikenteeltä, ja siihen osallistui minun arvioni mukaan tuhansia ihmisiä. Tarkoituksena oli muistuttaa päättäjiä YK:n vuosituhattavoitteista, jotka eivät tule toteutumaan ilman huomattavasti suurempaa poliittista tahtoa. Iskulauseena oli "Rebélate contra la pobreza - más hechos, menos palabras" eli vapaasti käännettynä "Kapinoi köyhyyttä vastaan - tekoja lupausten sijaan".





Tänä viikonloppuna sain omakohtaisesti kokea, miten köyhyyden poistaminen on kaikkien etu. Täällä Espanjassa on aika lailla kodittomia, ja siksi taskuvarkaudet ovat erittäin tavallisia. Suomessa on niin turvallista, koska maksamalla paljon veroja takaamme kaikille ainakin kohtalaisen perustoimeentulon. Minusta niin on parempi. Mitä tasa-arvoisempi yhteiskunta, sitä turvallisempi.