¡Que viva España!

Espanja on jalkapallon Euroopan mestari! Mikä päätös Madridin-vuodelleni! En ole koskaan pahemmin välittänyt jalkapallosta enkä edes tunne pelin sääntöjä, mutta viime viikkoina minusta on tullut fani - ainakin tilapäisesti. Espanjan voittoputki huipentui eilen Eurocopan finaalissa, kun Espanja-Saksa -peli päättyi 1-0. Runsaan yhdeksän Madridin-kuukauden jälkeen olen jo sydämeltäni täysin espanjalainen ja olin niin ylpeä rakkaasta uudesta kotimaastani! Ja mikäpä olisi hienompi tapa heittää hyvästit Madridille kuin juhlien koko kaupungin kanssa Espanjan voittoa!

Oscar, Mele, Iris ja minä katsoimme pelin Plaza de Colón -aukiolla, joka on Espanjan jalkapallofanien pääkallonpaikka. Jalkapallo-ottelun aikana televisiossa näytettiin välillä kuvaa Plaza de Colónilta, missä arvioiden mukaan 65 000 fania seurasi peliä. Kaikki olivat pukeutuneet punaiseen ja keltaiseen, Espanjan väreihin, ja useimmilla (kuten meillä) oli maalattu lippu poskelle tai koko naamaan. Espanjassa ei suhtauduta lippuun samalla hartaalla kunnioituksella kuin Suomessa: liput oli kaivettu kaapeista ja solmittu vyötäisille, sidottu harteille viitaksi tai peräti kiedottu mekoksi. Väkijoukko eli peliä aivan täysillä; jokainen hyökkäys laukaisi hurjat suosionosoitukset. Espanja teki pelin ainoan maalin runsaan puolen tunnin pelin jälkeen, eikä silloin huudoista ollut tulla loppua.

Plaza de Colón pelin aikana (kun ei tapahtunut mitään jännää):



Kun pelin viimeiset viisi minuuttia pyörähtivät käyntiin, Plaza de Colónille kerääntynyt väkijoukko maistoi jo suloisen voitonmaun suussa. Kädet nousivat ilmaan ja huutokonsertti yltyi yltymistään. Espanja peittosi Saksan maalein 1-0 ja voitti Eurocopan ensimmäistä kertaa 44 vuoteen. Plaza de Colón räjähti. Ilotulitteet paukkuivat, Espanjan liput liehuivat, koko kymmentuhatpäinen väkijoukko hyppi tasatahtia kädet ilmassa laulaen Que viva España niin kovaa, kuin vain pystyi. Ja juhlaa jatkui koko yön. Jotta saisitte tunnelmasta jotain kuvaa, kuvitelkaa, millaiset juhlat Helsingissä olisi, jos Suomi voittaisi jalkapallon Euroopan mestaruuden ja korottakaa juhlinta potenssiin sata. Espanjassa osataan riemuita! Autot ajoivat korttelirallia ympäri keskustaa töötöttäen kansallislaulua tuut tuut tu-tu-tuut tu-tu-tu-tuut tu-tuut, ja kaikenlaisten räikkien, torvien ja tuuttien kakofonia sai korvat lukkoon. Rallatuksia vihellettiin, taputettiin, huudettiin ja laulettiin - erittäin kovaa ja korkealta. ¡Que viva España! ¡Campeones, campeones, oé, oé, oé! ¡España entera se va de borrachera! ¡Yo soy español, español, español!

Iris ja Rocha:



Iris, Oscar ja Mele voittotunnelmissa Plaza de Colónilla:



Plaza de Colón pelin päätyttyä:



Minä olen punaisessa mekossa ja keltainen huivi vyötäisillä kuin elävä Espanjan lippu!



Rocha ja Fran liittyivät joukkoon ja pyörimme kaduilla pikkutunneille asti. Yhdellä kadulla parisensataa juhlijaa oli jumittunut jostain syystä yhden talon eteen hyppimään, huutamaan, laulamaan ja viheltämään. Vanhahko rouva yritti epätoivoisesti häätää porukkaa kaatamalla toisen kerroksen ikkunastaan kastelukannulla vettä jalkapallofanien niskaan, mutta se ei tietenkään kuin innostanut porukkaa. Rouvasta tuli huomion keskipiste. Joku keksi aloittaa huudon ¡Que bate la abuela! (isoäiti hyppiköön), ja hetkessä koko kadunpätkä yhtyi mantraan pomppien ylös alas.

Viimeiset Madridin-päivät ovat muutenkin olleet täynnä kaikenlaista kivaa. Iris ja minä olemme löytäneet Sabatinin puutarhasta puiden suojasta pienen suihkulähteen, jonka vesi on kirkasta ja jossa voi kahlata, koska vesi ulottuu puoleen reiteen. Täällä on koko päivän suunnilleen 35 astetta varjossa, niin kahlailu ja veden solina virkistää mukavasti. Perjantaina oli fiesta de la espuma eli vaahtobileet Penélope-diskossa. Siellä oli siis tykki, joka ampui saippuavaahtoa. Kun hetken vietti tanssilattialla, sai vaahtokuorrutuksen ja oli kuin lumiukko. Olimme varautuneet laittamalla bikinit vaatteiden alle, ja bikinit olivatkin kaikkein sopivin asu.






Eilen ennen Eurocopan finaalia oli soirée des crèpes Iriksen luona, eli Iris teki isoja lettuja, joiden päälle levitettiin suklaalevitettä, sokeria, marmeladia tai kanelia. Lauantaina Iris ja minä vietimme iltapäivän lumppukaupoissa (vaikka myönnetään, että minäkin olen H&M:n uskollinen asiakas) sovittaen kaikkein kauheimpia vaateita ja ottaen kuvia. Täydellistä ajan tuhlausta, mutta lomailuhan on mukavaa! ;)






Lähden täältä Madridista huomenna, enää runsas vuorokausi jäljellä! Uskomatonta, miten nopeasti vuosi on mennyt. Kämppikseni Fanny ja Malsore lähtivät eilen, ja jäin yksin tyhjään asuntoon. Olen jo pakannut matkalaukun ja koti tuntuu alastomalta ja autiolta. Olen jo parin viikon ajan vähä vähältä hankkiutunut eroon kaikista tavaroista. Olen raahannut niitä kassikaupalla kaikille Madridiin jääville ystäville. Keksin vieläpä sellaisen kuningasidean, että vein yhden peitteen Banco de Españan alikulkutunnelissa majaileville asunnottomille, joille se kelpasi oikein hyvin.

Eilen vihdoin tajusin, että lähtö on oikeasti lähellä ja alkoi itkettää. Pelkään, että en enää osaa sopeutua stressaantuneeseen, suorituspaineiseen ja työkeskeiseen Suomeen, jossa tapaamiset pitää sopia viikkoja etukäteen, koska minuuttiaikataulusta ei löydy ystävän mentävää rakoa ja jossa viikolla on turha yrittää edes istua iltaa juhlimisesta puhumattakaan, koska kaikki muistavat, että herätyskello soi aikaisin aamulla ja ilman kahdeksan tunnin yöunia päivä on pilalla. Mutta eipä käänteinen kulttuurishokki ainakaan tule odottamatta: Olen varautunut siihen, että Suomeen paluu on elämäni vaikein kokemus, ja sen vaikeampi se ei voi olla! ;) Ja pääsenhän minä Espanjaan takaisin pysyvästi, kunhan saan kaksi kandintutkintoani purkkiin.