Granada

Nyt tentit ovat ohi ja olen lomalla! Heti viimeisen kokeen jälkeisenä aamuna Iris ja minä lähdimme kohti Andalucíaa. Matka Etelä-Espanjaan on ollut haaveemme syksystä asti, ja nyt meillä oli vihdoin aikaa toteuttaa se. Reittimme oli Madrid-Granada-Sevilla-Cádiz-Madrid, ja matka kesti kuusi päivää. Kerron siitä osissa, kaupunki kerrallaan. Ensimmäinen kohteemme oli siis Granada, johon saavuimme tiistaina puolenpäivän jälkeen. Se oli minulle jo tuttu kaupunki, koska vietin siellä viisi viikkoa kesällä 2004 ja pääsiäisviikon pari vuotta aiemmin. Sain siis verestää muistoja, ja joka kadunkulma toikin mieleen hyviä hetkiä.

Tiistai-iltapäivänä Iris ja minä otimme tuntumaa kaupunkiin kiertelemällä Plaza Nuevan ympäristössä ja Albaycín-kaupunginosassa. Kiipesimme San Nicolásin näköalapaikalle, jolta näkyi hienosti vastakkaisella kukkulalla levittäytyvä Alhambra.




Bongasimme paljon jänniä grafiteja ja pyörimme arabialaisia teehuoneita ja pikkuruisia maustepuoteja pullistelevilla, kapeilla kujilla. Tuli etäisesti Marokko mieleen, vaikka Albaycínin tunnelma oli paljon rauhallisempi. Lika, väenkuhina ja medinan äänet, erityisesti rätisevistä radioista pauhaava musiikki, puuttuivat.






Kahdeksan maissa aloimme kiertää tapasbaareja. Granada on kuuluisa runsaista ja maukkaista tapaksistaan, jotka tulevat kaupan päälle, kun tilaa juoman. Ja olivathan tapakset maineensa veroisia, neljästä vatsa tuli jo ihan täyteen. Voiton vei viimeinen paikka: pöytään tuotiin savilautanen, sille kaadettiin jonkinlaista öljyä, joka sytytettiin palamaan, ja saimme paistella itse makkaroita vartaalla.




Tapasten jälkeen palasimme hostellille nukkumaan. Minä nukuin mainiosti, mutta Iris heräsi kahden maissa viereisen huoneen pariskunnan huutoihin eikä sen jälkeen enää silmää ummistanut. Meno nimittäin sen kuin vain yltyi, ja kun herätyskelloni soi puoli seitsemältä, sänkyhommat olivat yhä käynnissä viereisessä huoneessa. Seinän läpi kuului tietysti aivan kaikki, ja Iris oli laskenut aamuun mennessä kahdeksan yhdyntää. Iris kihisi kiukkua unettoman yön jälkeen, ja tilanne oli niin huvittava, että nauran sitä vielä tätä kirjoittaessani kyyneleet silmissä. Aamupalalla juttelimme yövahdin kanssa, joka ei myöskään ollut saanut nukuttua silmänräpäystäkään. Kyseessä oli kuulemma naimisissa oleva mies ja hänen nuori rakastajattarensa, jotka olivat hostellin uskollisia asiakkaita. He nauttivat yöstä koko rahan edestä, koska vielä kahdeksalta, kun lähdimme kohti Alhambraa, kunto tuntui kestävän! Ikkuna oli tietysti auki koko yön, miksi turhaan salata nautintoa naapureilta.

Keskiviikkoaamupäivä kului Alhambrassa, joka on maurien palatsikompleksi ja yksi Espanjan hienoimmista nähtävyyksistä. Minä olin käynyt siellä jo kahdesti, mutta Alhambraa ei voi nähdä liian montaa kertaa. Palatsi ja sen laajat puutarhat tekivät jälleen kerran suuren vaikutuksen. Arabeilla on kauneuden ja harmonian tajua, ja puutarhat olivat solisevine suihkulähteineen toivat mieleen paratiisin. Alhambra suorastaan huokui tuhannen ja yhden yön satujen henkeä, ja Iris ja minä (alias Fatima ja Aisha, sulttaanin haaremin kauneimmat kukkaset) inspiroiduimme ottamaan miljööseen sopivia kuvia. Rekvisiitaksi riitti Annelta vuosi sitten "lainaamani" huivi, joka näytteli pääosaa myös hippiturbaani-lookissani.












Söimme menú del dían ravintolassa, ja se oli suuri pettymys. Melkein kaikki ruoka vaikutti kaupan eineksiltä, ja päätimme siirtyä asioimaan suosiolla ruokakaupoissa loppumatkan ajan. Sillä säästyikin paljon rahaa. Iris alkoi iltapäivällä olla kuin haudasta noussut, niin päätimme ottaa iltapäivän rennosti. Hostellilla oli kattoterassi ja uima-allas, ja jäimme sinne ottamaan aurinkoa. Illansuussa palasimme Albaycíniin ja kävimme minttuteellä yhdessä arabien teepaikoista. Koska Andalucían-matkamme tavoite oli laajentaa ympyröitämme ja tutustua mahdollisimman moniin erilaisiin ihmisiin, aloimme jutella teterían tarjoilijoiden kanssa. He innostuivat soitattamaan meille marokkolaista nyky- ja klassista musiikkia, ja uusi lempiartistimme on Hakim! ;) Saimme myös maistaa ilmaiseksi nameja leivonnaisia.

Minä ostin yhdestä Albaycínin kojuista hippihousut, jollaiset kaikilla granadalaisilla opiskelijatytöillä tuntui olevan. Se oli strateginen veto, koska loppumatkan ajan näytin uusissa housuissani ja huivi turbaanina päässä niin hipiltä, että meidän oli ihan naurettavan helppo tutustua uusiin ihmisiin. Kaikki vaihtoehtoihmiset ihastuivat meihin ensisilmäyksellä! ;) Kiipesimme hostellimme kukkulan huipulle ihailemaan auringonlaskua ja söimme illalliseksi patonkia, juustoa ja leikkelettä kattoterassilla.




Yö oli tällä kertaa rauhallinen, ja Iriskin nukkui hyvin. Aamulla lähdimme bussilla kohti Sevillaa.