Salamanca

Iris, Rodrigo ja minä vietimme viikonlopun Salamancassa, joka on vanha mutta erittäin nuorekas opiskelijakaupunki 250 kilometriä Madridista länteen lähellä Portugalin rajaa. Rodrigon kaveri Fernando kutsui meidät kotiinsa, joten säästyimme maksamasta hostellia ja koimme Espanjaa aidoimmillaan! ;) Lähdimme matkaan bussilla aamukymmeneltä. Bussimatka kesti kaksi ja puoli tuntia ja meni nopeasti, kun jatkoimme lyhyiksi jääneitä yöunia. Saavuimme Salamancaan, missä Fernandon piti olla meitä vastassa. Ja tulihan hän lopulta vastaan, kun Rodrigo oli ensin soittanut ja herättänyt hänet. Kulutimme odotusajan Café Elitessä, joka sopi meille mainiosti, eliittiä kun olemme. Kävimme heittämässä tavarat Fernandon luo ja lähdimme sitten kiertelemään kaupungille Fernandon, Boti-kämppiksen ja muiden vieraiden kanssa. Kuusi heidän ystäväänsä oli tullut Burgosista viettämään viikonloppua Salamancaan ja yöpyivät tietysti kaikki Fernandon luona.

Asunto oli kolmen makuuhuoneen huoneisto, jossa asuivat Fernando, hänen veljensä (joka oli reissussa ja jota emme tavanneet), Boti-kaveri ja kani nimeltä Megamuerte (Megakuolema). En ole koskaan eläissäni nähnyt niin saastaista kämppää! Kukaan kolmesta pojasta ei selvästi harrasta siivoamista. Erityisesti kylpyhuone oli ihan uskomattomassa kunnossa, kun se toimitti samalla kanihäkin virkaa ja lattia oli papanoiden ja kaninruoan peitossa. Asiaa ei auttanut se, että bileiden aikana lavuaariin rikottiin kaljapullo ja vessa meni tukkoon. Epäröin aika pitkään, ennen kuin uskaltauduin aamulla suihkuun.

Kiertelimme Salamancan keskustassa ja näimme katedraalin, kuuluisan ja ikivanhan yliopiston rakennuksia ja Casa de las Conchasin, jonka seinä on täynnä kivestä muotoiltuja simpukoita. Kävimme syömässä lounaaksi herkullisia pinchoja, jotka ovat vähän tapaksia suurempia annoksia, jotka tarjoillaan juoman kylkiäisenä. Sitten vietimme siestaa Plaza Mayorilla, joka oli täynnään auringossa istuskelevia opiskelijoita. Päivän kääntyessä illaksi muita vieraita alkoi väsyttää, kun he olivat jättäneet nukkumisen edellisenä yönä väliin (bileet olivat päättyneet yhdeltätoista aamulla) ja he suuntasivat kotiin keräämään voimia iltaa varten.

Rodrigo, Fernando, Iris ja minä jatkoimme turismin harrastamista: kävimme Catedral Nuevassa sisällä ja löysimme sattumalta Museo de Art Nouveaun. Iris ja minä halusimme käydä siellä, joten pojat saivat laahata peräissä, kun me ihastelimme kauniita esineita. Ja ne olivat tosiaan uskomattoman kauniita, kuten itse talokin (Casa Lis). Tenttasin Iristä art nouveau -tyylisuunnasta, kun Iris on sentään taidehistorian kandidaatti ja kyllä Iris pääsi läpi pistarista. Jäimme katedraalin viereiseen puistoon ihastelemaan auringonlaskua ja minä leikin ballerinaa art nouveau -tyylisten tanssijapatsaiden innoittamana.

Palasimme kotiin ruokakaupan kautta ja nukuin pienen siestan. Sitten söimme illalliseksi Josemarin erikoisuutta: keitettyä makaronia kaupan tomaattikastikkeella. Josemarin innovaatio oli lisätä sekaan nokare voita. Illalla kämpässä oli bileet (niin kuin ilmeisesti oli ollut myös torstaina ja perjantaina) ja vieraita tuli illan mittaan pari-kolmekymmentä. Kaikki, joihin tutustuin olivat oikein mukavia, lähinnä hevareita ja hippejä. Kolmen aikaan lähdimme keskustaan päin tutustumaan Salamancan legendaariseen yöelämään. Ja olihan se maineensa veroinen! Kadut olivat täynnä nuoria opiskelijoita ja baareja oli vieri vieressä. Salamanca on suunilleen Tampereen kokoinen, mutta sen asukkaista neljäsosa on yliopisto-opiskelijoita. Kävimme kolmessa baarissa, ja yhdessä törmäsin sattumalta pariin kurssikaveriin Autónomasta!

Univelat alkoivat jo kuuden aikaan painaa päälle siestasta huolimatta, ja palasimme kotiin nukkumaan Meitä yöpyi lopulta neljän huoneen kämpässä kymmenen, kun Fernando luovutti ritarillisesti sänkynsä vieraille ja lähti evakkoon tyttöystävänsä luo. Espanjassa kaikki ovat tietenkin koska tahansa tervetulleita kylään - olisi ennenkuulumatonta kieltäytä majoittamasta ystäviä sillä varjolla, että patjoja ei riitä. Ja minä ainakin nukuin oikein hyvin makuupussissa lattialla kahden viltin päällä. Boti saapui kotiin vähän meitä myöhemmin ja havaitsi, että hänen sänkynsä (ja kaikki muutkin sängyt) oli varattu. Hän yritti herättää sängynvaltaajat huudattamalla pornoelokuvaa täysillä korvan juuressa, mutta vieraat eivät heränneet millään. Boti ei aivan hevillä luovuttanut, niin Iris, Rodrigo ja minä saimme nukahtaa tuutulauluna espanjaksi dubattu pornoleffa. ;)

Sunnuntaina nukuimme pitkään ja pelasimme sitten tunnin pari pleikkaria. Minutkin opetettiin pelaamaan jotain kamppailupeliä, eikä se lopulta ollut yhtään vaikeaa. Rodrigo, Fernando, Iris, Paula ja minä kävimme hakemassa Superbestia-nimisestä raflasta roskaruokaa ja söimme piknikin puistossa. Superbestian annoskoko veti jo vertoja Yhdysvalloille. Täytetyt leivät olivat kukin vähintään puolen metrin pituisia. Tilasimme viiteen pekkaan kaksi leipää, ja kaikki tulivat ihan täyteen. Ehdimme vielä käydä kahvilla periespanjalaisessa baarissa, jossa paikalliset katsoivat jalkapalloa. Sitten olikin jo aika lähteä kohti bussiasemaa ja Madridia.

Oli kaiken kaikkiaan aivan loistava viikonloppu! Näimme "todellisen Salamancan", josta perusturisti jää auttamatta paitsi. Iriksen ja minun sanavarasto karttui monilla ilmauksilla, olkoonkin että suuri osa niistä oli vähän alatyylisiä.

Maisema bussimatkalta:



Iris ja Casa de las Conchas:



Jos katedraalin seinästä löytää sammakon, se tuo hyvää tuuria. Se tosin vaatii erittäin hyvää näköä. Sammakko on kirpun kokoinen:



Astronautti oli helpompi bongata (vaikka minä en löytänyt sitäkään):



Opiskelijoita paistattelemassa päivää Plaza Mayorilla:



Ballerinaposeeraus ja taustalla katedraali ilta-auringossa:



Uuden katedraalin katto:



Iris, Rodrigo ja Fernando Casa Lisissä eli Museo de Art Nouveaussa:



Catedral Nueva:



Rodrigo, Iris ja minä:



Iris ja Megamuerte:



Josemari ja minä:



Superbestian pekonileipä: