Vuosi Madridissa: Valencia

Aloin tenttikauden lopulla olla kurkkuani myöten täynnä luentomuistiinpanojen tavaamista ja keksinkin, että olisi mukava lähteä pikku matkalle. Matkakuume on selvästi suoraan verrannollinen opiskeluun käytettyyn aikaan! Minulla sattui olemaan viikko taukoa ennen viimeistä tenttiä, joka oli perjantaiaamuna. Se oli siis mainio aika matkustaa, ja kohteeksi valikoitui Valencia, koska siellä näkisi meren ja olisi ehkä lämmintäkin. Sain houkuteltua Sinin matkakumppaniksi, vaikka Sinillä oli sama tentti perjantaina. Mitä nyt yhdestä kokeesta, niitähän tulee aina lisää!

Lähdimme anivarhain keskiviikkoaamuna matkaan kohti Valenciaa. Bussimatka Madridista kesti neljä tuntia. Valencian maakunta on vehreää ja kukkulaista seutua, ja maantie kulki välillä aika korkealla, niin bussista oli hienot näkymät. Bongasimme Madridin ja Valencian välille kaavaillun tren de alta velocidadin (huippunopean junan) raidetyömaan. Saavuimme puoliltapäivin perille ja etsimme ensi töiksi hostellin. Sini oli keksinyt netistä Center Valencia -nimisen hostellin, joka osoittautui erittäin hyväksi. Se oli siisti, rauhallinen ja hiljattain rakennettu, joten kaikki oli uutta. 16 eurolla sai paitsi sängyn neljän hengen huoneessa (jossa oli suihku) myös lakanat, aamupalan ja ilmaisen tavarasäilytyksen.

Ennen lounasta kiertelimme vähän keskustaa. Valencia on Espanjan kolmanneksi suurin kaupunki, ja se sijaitsee Välimeren rannalla parisataa kilometriä Barcelonasta etelään. Meihin teki vaikutuksen se, miten rauhallinen ja rento tunnelma Valenciassa oli ja miten vähän väkeä aukioilla ja kaduilla pyöri. Kiireisen ja ruuhkaisen Madridin jälkeen 800.000 asukkaan Valencia tuntui pikkukaupungilta! Madrid on kansainvälinen ja kosmopoliitti, Valencia taas hyvin espanjalainen plazoineen ja vanhoine kirkkoineen. Siellä oli myös yllättävän paljon viheralueita. Kaupungin halki kulki Jardín del Turia, joka oli ennen ollut joki ja joka oli muutettu kahdeksan kilometrin mittaiseksi puistoksi.

Kolmen platon voimin lähdimme tallustelemaan kohti Ciutat de les Arts i de les Ciènciesia, joka on neljän futuristisen rakennuksen kompleksi ja yksi Espanjan modernin arkkitehtuurin lippulaivoista. Matkalla kävelimme pitkin Jardín del Turiaa, ja minä tallensin palmupuita parhaani mukaan muistini sopukoihin ja kameran muistikortille. Matkan varrella löysimme Gulliverin: jättimäisen patsaan, joka makaili maassa ja jonka päälle sai kiipeillä. En tiedä, miten Gulliver liittyy Valenciaan, mutta idea oli hauska! Ciutat de les Arts i de les Ciències oli vaikuttava, huippumodernia arkkitehtuuria.

Sieltä päätimme lähteä katsastamaan rannan, jonka ei kartan mukaan pitänyt olla kaukana. Matka venyi kuitenkin aika pitkäksi, koska eksyimme ja päädyimme jo kartan ulkopuolelle jonkinlaiselle teollisuusalueelle. Taukoa pitävät raksamiehet neuvoivat meille tien innokkaasti ja tarjoutuivat opastamaan meidät kotiinsakin. ;) Kiersimme rannalle lähiöiden ja satama-alueen halki, mutta löytyihän meri lopulta! Asteita oli vain kaksikymmentä, niin emme menneet uimaan, mutta kävelimme paljasjaloin hienolla hiekalla ja kahlasimme Välimeressä. Vesi oli kyllä jääkylmää (Sini veikkasi 12 astetta), mutta emmehän me karaistuneet suomalaiset nyt kylmää kavahda! Kävelimme vielä takaisin kaupunkiin, mutta paluumatka ei venynyt niin pitkäksi, koska katsoimme karttaa varmuuden vuoksi korttelin välein. Kävimme illalla tapaksilla 100 Montaditos-baarissa ja syömässä yhdet pinchot boheemin oloisessa kapakassa.

Meidän huonekaveriksemme hostellissa oli osunut filippiiniläinen nainen, joka oli asustellut parikymmentä vuotta Dubaissa. Hän ryhtyi heti meidän parhaaksi ystäväksemme: otti meistä kuvat huoneessa, aamupalalla ja hostellin ulkopuolella ja antoi meille oman ja firmansa käyntikortit! Lynne oli ensimmäistä kertaa hostellissa ja kuvitteli ensin meidän jäävän viideksi päiväksi niin kuin hän. Kun sanoimme, että olemme vain yhden yön ja sitten huoneeseen tulee luultavasti joku muu, Lynne pelästyi, että huonekaveriksi saattaisi osua mies! Miesten ja naistenhan ei ole oikein sopivaa nukkua samassa huoneessa. Viikonloppuna Lynne suunnitteli lähtevänsä päiväretkelle "lähiseudulle" Pariisiin tai Milanoon. Oikein sympaattinen tyyppi, mutta aika pihalla kyllä kaikesta! ;)

Torstaiaamupäivänä kiersimme Lonely Planetin neuvoman keskustakierroksen. Se kulki kapeita kujia pitkin, jotka olivat hiljaisia ja uneliaita. Seinät oli maalattu täyteen hienoja graffiteja, ja korttelien yleisilme oli yllättävän rähjäinen, vaikka oltiin vain muutaman sadan metrin päässä Valencian keskusaukiolta. Kävimme sisällä Lonjassa, joka rakennettiin 1400-luvulla silkkikaupan päämajaksi ja joka on nimetty Unescon maailmanperintökohteeksi. Sitä vastapäätä oli valtavan iso kauppahalli Mercado Central, jossa myytiin tuoretta kalaa, lihaa, hedelmiä ja kaikenlaisia herkkuja. Olisimme voineet ostaa sian pään (silmäripset vielä tallella), mutta tyydyimme mansikoihin.

Kävimme kierroksemme päätteeksi katedraalissa ja kiipesimme 207 askelta kellotorniin. Minä tosin päädyin laskuissa 216 askeleeseen ja Sini kiipesi peräti 225 porrasta. Alas tullessa laskimme molemmat portaat oikein. Olin niin innoissani laskutaidostani, että hehkutin turvamiehellekin "¡dos cientos siete!" ja sain karkin palkkioksi! Kävimme taidemuseossa tutustumassa kokoelmaan maalauksia, joka olisi ehkä tehnyt Ateneumin jälkeen vaikutuksen (mukana oli sentään Goyaa, Velázquezia ja de Riberaa), mutta joka kalpeni täysin Pradon rinnalla. Söimme tortilla de patatasilla täytetyt leivät terassilla ja palasimme hostellille hakemaan tavaroita. Bussi takaisin Madridiin lähti neljältä. Meinasimme myöhästyä bussista ja otimme jo muutaman juoksuaskeleenkin. Ei olisi kyllä tarvinnut; ehdimme istua bussissa kokonaista puoli minuuttia, ennen kuin se lähti! ;) Kertailimme bussissa yhdessä koealuetta, ja Sini osasi selittää minulle monta asiaa, joita en ollut ymmärtänyt. Eikä koe tänä aamuna mennyt lainkaan huonosti. Ennen tenttiähän on hyvä vähän rentoutua! ;)

Olen perusturisti: kamera yhdessä kädessä ja kartta toisessa!