Vaellusretki vuoristoon

Perjantaina kävin Sinin kanssa vuoristossa vaeltamassa. Itse Madrid on jo yli puolen kilometrin korkeudessa, mutta varsinainen Sierra de Guadarrama reunustaa kaupunkia pohjoisessa. Sierran korkein huippu on 2.400 metrin korkeudella merenpinnasta, mutta siellä on vielä näin helmikuussa lunta, niin emme edes harkinneet retkeä sinne. Menimme sen sijaan bussilla pieneen kylään nimeltä Manzanares el Real, jonka liepeillä oli Parque Regional de la Cuenca Alta -luonnonpuisto. Tuntui uskomattomalta, että Manzanares el Real on vain 45 minuutin bussimatkan päässä Madridista. Olimme kuin toisella planeetalla: keskellä maaseutua, luonnon rauhassa, valovuosien päässä Madridin kiireestä, saasteista, ruuhkista ja ihmispaljoudesta. Manzanares oli niin pieni paikka, että kaikki tervehtivät meitä kadulla ja jokaisella vastaantulijalla tuntui olevan hyvin aikaa neuvoa meille reittiä ja vaihtaa muutama sana. Se oli hyvä, koska paikan ainoa matkailutoimisto oli auki ainoastaan lauantai- ja sunnuntaiaamupäivisin! :)

Luonnonpuisto (joka on Unescon suojelukohde) oli parin kilometrin päässä kylästä. Lähdimme seuraamaan polkua, joka oli viitoitettu keltaisin ja valkoisin viiruin. Se johti ylös Collado del Cabrón -kukkulalle, joka oli 1.303 metrin korkeudessa merenpinnasta. Tein siis henkilökohtaisen korkeusennätykseni! Nousu oli aika jyrkkä, ja sitä kesti pari tuntia. Olimme aika nääntyneitä, kun lopulta pääsimme huipulle, mutta väsymys unohtui, kun näimme huipulta avautuvat maisemat! Taivas oli pilvetön ja näimme aina Madridin KIO-torneille asti. Söimme eväitä kukkulan huipulla, ja täytyy sanoa, etten ole koskaan syönyt lounasta hienompien maisemien äärellä. Palasimme samaa reittiä alas, koska emme tienneet, kuinka pitkään kestäisi laskeutua kukkulan toista puolta ja mihin päätyisimme. Matka alaspäin oli paljon keveämpi ja tuntui menevän nopeammin.

Luonnonpuistossa oli huomattavan vähän väkeä. Nousun ja laskun aikana törmäsimme yhteensä kahdeksaan vaeltajaan. Ihmisiä oli niin vähän, että ryhdyimme hetkeksi juttusille jokaisen vastaantulijan kanssa. Esimerkiksi Nuuksio on siinä mielessä paljon kesympi, että siellä on väkeä kuin pipoa ja selkeät opasteet. Parque Regional de la Cuenca Altan Polkujen opasteissa olisi ollut parantamisen varaa. Polut oli merkitty puihin tai kiviin piirretyillä viivoilla, mutta viivoja oli aika harvassa, ja pari kertaa kadotimme ne näkyvistä ja jouduimme palaamaan jonkin matkaa takaisin.

Oli ihanan rentouttavaa pistäytyä luonnon helmassa. Minä en huomaa saasteita Madridissa enkä siis kärsi niistä, mutta luonnonpuistossa kiinnitti kyllä huomiota siihen, että ilma oli raikasta ja sitä oli helppo hengittää. Tällä viikolla on onneksi satanut jonkin verran, mutta vielä viime viikonloppuna lehdet varoittelivat, ettei pitäisi mennä ulos lenkille, koska ilmansaasteet (pitkän jatkuneen kuivuuden seurauksena) ylittivät EU:n asettaman rajan nelinkertaisesti.

Matkalla luonnonpuistoon törmäsimme ryhmään koululaisia luokkaretkellä:



Kartta alueesta:



Kukkulan kuningatar!



Näkymät eväspaikalta. Reitti ylös kiersi oikealla näkyvän kukkulan.



Tuonne huipulle kiipesimme: