Vapaa-ajan viettoa

Viime viikonloppuna leikin turistia vaihteeksi rakkaassa kotikaupungissani ja kävin muutamissa juhlissa. Torstaina oli taas taidenäyttelyn avajaiset Madridin Suomi-instituutissa, ja Iris ja minä pistäydyimme siellä kummastelemassa suomalaista taidetta ja maistelemassa ilmaista viiniä. Näyttelyssä oli Totte Manneksen ja Miguel Alberguillan maalauksia, hyvin moderneja eivätkä minusta erityisen säväyttäviä. Kävimme Michelen luona syömässä ystävänpäiväkakkua, joka ei kyllä ollut itse tehty, mutta ehkä se oli hyvä. Michele-parka ei osaa edes keittää pastaa, niin italialainen kuin onkin! ;) Torstai-iltana oli San Valentinin kunniaksi Erasmus-bileet. Jokaiselle annettiin ovella kämmenen kokoinen sydäntarra, johon oli kirjoitettu joku rooli ja ketä etsi. Minä olin Shrek-elokuvan tyttölohikäärme ja etsin Aasia. En löytänyt pariani, mutta en toisaalta paljoa panostanut etsintään.

Kävin perjantaina kiltisti päivän ainoalla luennollani ja palasin sitten kotiin nukkumaan. Iltaan mennessä olin taas ihan virkeä ja lähdin Julien luo, missä juhlistettiin kolmia synttäreitä. Kattoon oli ripustettu piñata, joka näytti paperiselta lampunvarjostimelta ja joka oli täynnä karkkia. Se rikottiin kepeillä hakkaamalla, ja sitten kaikki saivat hamuta karkkia lattialta. Opin tanssimaan pasodoblea ja verestin muistojani Granadan-kesältä, kun tapailin taas sevillanas-askeleita.

Lauantaina kävin Museo de Arte Thyssen-Bornemiszassa, joka on yksi Madridin kolmesta merkittävästä taidemuseosta Pradon ja Reina Sofian rinnalla. Sen kokoelmiin kuuluu maalaustaidetta keskiaikaisista alttaritauluista aina 1900-luvun lopun pop-taiteeseen. Puitteet olivat hienot, ja kokoelmat olivat hyvässä järjestyksessä. Kaikki esillä olevat työt kuuluvat Thyssen-Bornemiszan pariskunnan yksityiskokoelmaan. En osaa edes kuvitella, miten rikas pitää olla voidakseen ostaa vajaa sata salia täyteen eurooppalaisen taiteen kuuluisimpien nimien teoksia. Ihan kiva harrastus. Viivyin museossa neljä tuntia enkä silti ehtinyt nähdä kaikkea. Jätin suosiolla osan vanhimmista kokoelmista väliin. Ne olisivat varmasti olleet näkemisen arvoisia, mutta minä pidän erityisesti 1800- ja 1900-lukujen taiteesta.

Illalla kävin Julien kanssa juomassa cocktailit arabityylisessä Yambala-baarissa, ja sitten Michele kutsui meidät kotibileisiin jonkun tuttunsa luo. Siellä oli ihan uskomattoman täyttä, mutta sehän on bileissä vain hyvä asia. Juutuin liian pitkäksi aikaa muutaman valladolidilaisen pojan seuraan riitelemään siitä, miten kielet kehittyvät. Heidän teoriansa mukaan kaikki murre-erot selittyvät ilmastollisilla tekijöillä. Etelässä on niin kuuma, että ihmiset ovat laiskoja eivätkä viitsi ääntää sanoja kunnolla. Tämä pätee ihan yleismaailmallisesti ja selittää espanjankielen tapauksessa sen, miksi Andalucíassa ja Latinalaisessa Amerikassa puhutaan "väärin". Minä aloin suuttua ihan tosissaan, kun rakastan nimenomaan Andalucían murretta ja olen vahvasti sitä mieltä, että ei ole "parempia" ja "huonompia" murteita. Valladolilaisille ei ilmeisesti välähtänyt, että Suomesta katsottuna koko Espanja on etelässä, ja tuon teorian mukaan Suomessa puhuttu kieli vasta ylivertainen onkin.

Sunnuntaina kävin Erasmus Student Networkin järjestämällä kaupunkikierroksella, jonka teema oli Hapsburgien Madrid. Meitä kierrätettiin pari tuntia ympäri La Latina -kaupunginosaa ja kuninkaanlinnan ympäristöä. Ne olivat tuttuja alueita, mutta opin paljon uutta Madridin ja Espanjan historiasta. Anekdootit jäivät hyvin mieleen, kun pystyi yhdistämään ne tuttuun ympäristöön. Kun Aliina tulee tänne maaliskuun alussa, minä pääsen vuorostani turistioppaan rooliin! Vaikka oli hyytävän kylmä ja tuulinen päivä, Madrid näytti minusta taas kerran niin kauniilta! Tenttikaudella olin alkanut jo unohtaa, miten paljon rakastan tätä kaupunkia. Minusta tuntuu, että en ole tähän mennessä saanut ketään vieraistani täysin ymmärtämään, miksi Madrid on minulle niin rakas. Ehkä siihen ei ole muuta syytä, kuin että koen sen kodikseni. Stéphanie, Nadege ja minä kävimme kaupunkikierroksen jälkeen Madridin parhaassa chocolateríassa nauttimassa chocolate con churros (munkkitikkuja joita dipataan paksuun kaakaoon).




Chocolate con churros:



Stéphanie ja Nadege Chocolatería San Ginesin edessä:



Julie ja minä tutustuimme lauantaisissa bileissä myös kahteen italialaiseen, jotka kutsuivat meidät luokseen illalliselle eilen, ja oli ihan loistava ilta! Nauroin niin paljon, että poskiin koski. Söimme oikein hyvin, mutta erittäin myöhään: alkuruoan ehkä yhdentoista aikaan ja pääruoan puolenyön jälkeen. Pääsin pätemään Annelta oppimillani italiankielisillä fraaseilla in culo alla balena, speriamo che non cagi ja in bocca al lupo, crepi! Olin torstaina opetellut lisäksi lauseen mi piaci molto, penso di essere innamorata di te, niin kielitaitoni kattaa jo melkein kaiken olennaisen! :)