San Lorenzo de El Escorial

Tänään Iris ja minä heräsimme epäinhimillisen aikaisin (jo kahdeksalta ;)) ja kävimme päiväretkellä San Lorenzo de El Escorialissa. Se on pieni kaupunki, joka sijaitsee tunnin junamatkan päässä Madridista, Guadarraman vuoristossa noin 1000 metrin korkeudella merenpinnasta. El Escorial on tunnettu upeasta luostarista, jonka rakennutti kuningas Felipe II 1500-luvulla ja joka toimi myös kuningasperheen vapaa-ajan asuntona, kouluna ja sairaalana. San Lorenzo de El Escorialin kaupunki kasvoi luostarin ympärille. Luostari on Unescon maailmanperintölistalla, ja matkailutoimiston esite rohkeni nimittää sitä maailman kahdeksanneksi ihmeeksi.

Olihan luostari kieltämättä hieno - kauniin harmoninen niin ulkoa kuin sisältä. Opaskierros vie meidät kuningasperheen huoneistoon ja mausoleumeihin. Basilikan, kirjaston, puutarhat ja museot kiersimme itsenäisesti. Taidemuseossa oli esillä 1500-1600 -lukujen maalauksia. Iris on valmistunut taidehistorian kandidaatiksi, niin sain asiantuntevan opastuksen renessanssin tauluissa käytetystä symboliikasta. Opin jopa arvostamaan El Grecoa, kun sain selvityksen hänen maalaustekniikkaansa, joka on aivan omanlaisensa ja tavallaan aikaansa edellä. Arkkitehtuurin museo olisi ehkä sinänsä ollut aika tylsä, mutta kehitimme mielikuvitusleikin, jonka avulla visitti oli oikein viihdyttävä. Leikimme turistioppaita ja pidimme kuvitteelliselle yleisölle kierroksen "kidutusmuseossa". Hiukan kun käytti mielikuvitusta, kaikki rakennustarvikkeet ja jopa pohjapiirrokset sai esiteltyä erilaisina kidutusvälineinä. Museon vartija yritti kovasti teeskennellä, ettei kuunnellut meitä, mutta pokka ei meinannut pitää.





Patio de los Reinos.




Monasterio de San Lorenzo de El Escorial.

Kävimme kahvilla tavernassa, joka näytti olevan paikallisten suosiossa. Se oli täynnä kyläläisiä nauttimassa aperitiiveja ja tapaksia. Sitten kiertelimme El Escorialin keskustaa, missä ei kauheasti nähtävää ollut. Soma pieni espanjalainen kaupunki, mutta korostan sanaa pieni. Katujen yli oli jo ripustettu jouluvalot. Tuntui hassulta, että ne toivottivat Feliz Navidad, vaikka vielä ei ole edes joulukuu.



Eksyimme vähän kauemmas keskustasta hienostoalueelle, joka toi vähän mieleen Eiran. Vitsailin, että ostan talon sieltä, kun olen rikas. Päiväkävelyllä oleva pariskunta kuuli kommenttini ja alkoi jutella meille. Kävi ilmi, että heidän poikansa on naimisissa suomalaisen Ursulan kanssa ja heillä on siis kolme suomalaista lastenlasta. Minä kuulemma muistutin kovasti Ursulaa, joka on myös vaalea, pitkä ja hoikka. Ángela ja Sebastian olivat innoissaan tavatessaan suomalaisen El Escorialissa ja he tarjoutuivat esittelemään meille kaupunkia. Se tietysti sopi meille mainiosti. Kävimme yhdessä pitkällä kävelyllä luostarin alapuolella olevalla puistoalueella. Näimme auringon laskevan vuorten taakse.




Ángela ja Sebastian.

Sitten pariskunta kutsui meidät kotiinsa, joka oli yksi minun ihastelemistani hulppeista omakotitaloista. Ja se oli siis vain heidän kesäresidenssinsä, jossa he olivat käymässä päiväseltään Madridista. Saimme heiltä autokyydin takaisin Madridiin. Matkalla he vielä tarjosivat meille chocolate con churros (kaakaoon dipattavia munkkirenkaita) El Escorialin parhaassa churreríassa. Se on periespanjalainen herkku, joka sopi täydellisesti nautittavaksi pitkän kävelylenkin jälkeen kylmenevässä illassa. Että minä rakastan espanjalaisia! Niin vieraanvaraisia, ystävällisiä ja sydämellisiä! Suomessa tällaista ei vain tapahdu. En kestä ajatella, että joudun palaamaan Suomeen jo elokuussa.