Keskiviikkona oli vuorossa kaupunkikierros, oppaana kukas muu kuin minä! Esittelin Saijalle ja Olgalle ensin härkätaisteluareenan, joka on ihan meidän lähellä. Olga oli lentokentällä innostunut, kun esittelin Madridin karttaa: "Asutko sä lähellä Colosseumia?" Ehei, se on Plaza de Toros. Univelat vaativat veronsa! ;) Colosseum oli siis pakko käydä katsastamassa.
Sitten mentiin metrolla keskustaan ja kierrettiin Plaza Mayor, Madrid de los Austrias eli Madridin vanhin osa, katedraali, kuninkaanlinna, Plaza de España ja Gran Vía. Chuecaan piti palata, koska Olga ja Saija olivat tykästyneet kaupunginosan kauppoihin. Kiertelimme vähän pikkuputiikkeja. Kävimme syömässä hyvin ja halvalla periespanjalaisessa korttelikuppilassa ja tilasimme jälkiruoaksi chocolate con churros. Paikka oli hyvin konstailematon: tarjoilija-kokki poltti tupakkaa ruokaa laittaessaan ja kanta-asiakkaat väänsivät kättä yhden pöydän ääressä. Lounaan jälkeen kävelimme Plaza de Cibelesille ja Pradon taidemuseolle. Kävimme Atochan asemalla tekemässä Saijalle ja Olgalle paikkavarauksen Barcelonan-junaan. Juna-aseman sisälle on istutettu pieni sademetsä, ja altaassa uiskenteli onnettoman ja likaisen oloisia kilpikonnia. Saimme jonottaa lippuja tunnin verran, mutta tulipahan tytöille tutuksi myös se espanjalaisen kulttuurin piirre, että jonottaa saa joka paikassa ja kauan.
Plaza de Españalla.
Boheemi hippityttö Calle de Fuencarralilla Chuecassa.
Chocolate con churros.
Saija, Olga ja Velazquezin patsas Pradon edessä.
Atochan kilpikonnat.
Illalla kävimme katsomassa flamencoesityksen, ja se oli aivan uskomaton! En ole koskaan nähnyt yhtä vaikuttavaa tanssiesitystä. Ja tanssijat tuntuivat nauttivan vähintään yhtä paljon kuin yleisö. Ah, sitä esiintymisen riemua! Flamencon jälkeen kävimme vielä arabityylisessä baarissa, jonka takahuoneessa sai istua tyynyillä tunnelmavalaistuksessa. Olga melkein saavutti siellä nirvanan. ;) Illalla (tai yöllä pikemminkin) Iris tuli meille tapaamaan Saijaa ja Olgaa. Poltimme nelistään vesipiippua ja puhuimme politiikkaa pikkutunneille asti.
Torstaina Olgan ja Saijan juna lähti neljän aikaan iltapäivällä, mutta aamulla ehdimme käydä modernin taiteen museo Reina Sofiassa. Näimme museon ikkunasta, että kadulla oli alkamassa fasismin vastainen mielenosoitus, ja kun aloimme tehdä lähtöä, tilanne oli kiristynyt siinä määrin, että mielenosoittajat ja mellakkapoliisit ottivat yhteen Reina Sofian edessä! Oli surrealistista katsella museon näköalahissistä, kun poliisit pamputtivat (!) mielenosoittajia. Me "turret" eli turistit tietysti räpsimme kuvia. Mellakka oli ohi yhtä nopeasti kuin se alkoikin, ja pääsimme poistumaan rauhallisesti. Haimme rinkat meiltä kotoa, ja saatoin Olgan ja Saijan junalle.
Fasismin vastainen mielenosoitus Reina Sofian edessä.
Oli ihanaa nähdä Saijaa ja Olgaa! Aika tarkalleen kaksi kuukautta oli ehtinyt kulua siitä, kun viimeksi tapasimme, mutta tuntui kuin siitä olisi vain pari viikkoa. Pelkäsin hiukan etukäteen, että minulle tulisi koti-ikävä, kun joutuisin hyvästelemään ystäväni. Niin ei kuitenkaan käynyt. Oli tietysti vähän haikea olo, kun seuraavan kerran nähdään vasta pitkän ajan päästä, mutta en mistään hinnasta haluaisi palata nyt Suomeen Saijan ja Olgan mukana. Kun olin monta päivää suomalaisten kanssa pitkästä aikaa, huomasin, miten olen alkanut omaksua espanjalaisia tapoja. Minä esimerkiksi vaivaannun pitkästä hiljaisuudesta, Saija ja Olga taas selvästi eivät. Ja minua hämmästytti se, miten paljon puhuimme opiskeluista ja tulevista urasuunnitelmista. Kai minäkin sitten Suomessa ajattelin niitä paljon. Täällä tuntuu, että elämässä on paljon tärkeämpiä asioita kuin loppututkinto ja työpaikka, CV:stä puhumattakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti