Halloween

Muutin maanantaina tänne uuteen kotiini ja olen viihtynyt loistavasti! Vaikka nautinkin niistä kahdesta vuodesta, jotka asuin yksin, olen alkanut arvostaa sitä, että kotona on joku, jonka kanssa jutella päivän tapahtumista. Täällä tuntuu vähän samalta kuin viime kesänä, kun Anne asui minun luonani. Uudet kämppikseni Fanny ja Malsore ovat tosi mukavia, ja olemme viettäneet paljon aikaa yhdessä. Eilen kävimme lenkillä Retirossa! Juoksuharrastukseni on vähän jäänyt täällä Madridissa, mutta nyt se saattaa hyvinkin elpyä. Meidän on tarkoitus käydä tästä lähin kaksi kertaa viikossa lenkillä. Ainakin toistaiseksi, kun vielä aurinko paistaa ja lämpötila pyörii 20 asteessa, on ihanaa juosta puistossa.

Eilen oli Día de Todos los Santos eli pyhäinpäivä, joka on Espanjassa vapaapäivä. Koska se osui torstaille, monet ottivat lisäksi perjantaina omaa lomaa. Minulla nyt ei perjantaisin ole luentoja muutenkaan. Keskiviikkona oli Halloween! Iris ja minä menimme Erasmus Student Networkin juhlaan, joka oli tällä kertaa Coppola-diskossa. Sitä ennen oli etkot meillä, koska Fanny ja Malsorekin olivat kutsuneet muutaman ystävän. Laitoimme yhdessä pastaa, joimme tinto de veranoa (punaviinin ja limsan sekoitusta) ja valmistelimme asuja ja maskeerauksia. El Hawaiianon innoittamana minä sonnustauduin hawaiilaiseksi. Fanny ja Malsore pukeutuivat Sveitsin väreihin ja esittivät Heidiä. Tunnettehan te Heidi-kirjat? Kuvassa Malsore, Celine ja Fanny.



En ole vielä toistaiseksi joutunut maksamaan sisäänpääsyä yhteenkään diskoon täällä Madridissa, ja keskiviikko ei ollut poikkeus. Lippu olisi maksanut 10 €, ja hintaan sisältyi kaksi drinkkiä. Sanoin ovella kauniisti hymyillen, että minulla ei ole tapana juoda diskossa, ja ovimies päästi minut sisään ilmaiseksi. Kannattaa olla vaaleahiuksinen! ;) Coppolassa oli paljon tuttuja yliopistolta ja oli oikein hauskaa. Palasin kotiin aamun ensimmäisellä metrolla puoli seitsemältä. Kuvassa Iris, minä ja Sini.



Eilen illalla kävin Fannyn, Celinen, Mathieun, Hannan ja Torstanin kanssa tapaksilla. Menimme legendaariseen El Tigreen, joka on Madridin suosituin ja halvin tapaspaikka. Siellä oli aivan uskomaton tungos. Mahduimme hädin tuskin sisään, ja tarkoitan siis kirjaimellisesti, että saimme survoa itsemme kyynärpäätaktiikalla ovelta baaritiskille. Lattia oli täynnä rypistettyjä servettejä, mikä kummitätini mukaan on hyvä merkki, koska se kertoo paikan suosiosta. Talo tarjosi tapakset, kun osti juoman. Pieni lasi olutta maksoi puolitoista euroa, ja sen kanssa sai lautasellisen erilaisia tapaksia. Ei voi ainakaan hinnasta valittaa, eikä kyllä mausta tai annoskoostakaan.