Week-end français

Täällä on ollut viime viikonlopusta lähtien huippuhyvät ilmat, niin olen jättänyt kandintutkielman tauolle ja ottanut vähän lomaa - pitäähän viimeisistä kuukausista Madridissa ehtiä nauttia! :) Viikonloppuna ranskani sai taas harjoitusta, koska Iriksen kolme pariisilaista kaveria oli täällä käymässä. En enää muista ranskan kirjoitusasusta mitään, mutta olen omaksunut pitkän listan puhekielisiä ilmauksia: c'est vachement cool, c'est la classe, c'est trop nul.. ;)

Perjantaina kävimme Oscarin ja Salmanin syntymäpäiväjuhlilla. Opin kaikenlaisia uusia pelejä, joista monet olivat kyllä uskomattoman typeriä, mutta sehän on useimmiten vain hyvä asia! Jatkoimme juhlista Blackjack-diskoon ja palasin kotiin pitkästä aikaa aamun ensimmäisellä metrolla kuuden jälkeen. Ensimmäisessä kuvassa vasemmalta oikealle Sophie, Iris, minä, Nadia ja Inès.



Inès, Iris ja nami synttärikakku.



Oscar tanssii sevillanas flamencokitaran säestyksellä. Huomatkaa SVERIGE-paita! ;)



Lauantaina aloitin päivän pitkällä kuumalla kylvyllä ja raahasin kannettavan kylpyhuoneeseen, niin sain kuunneltua kylvyn aikana italialaista musiikkia. Ymmärrän nyt jopa sanoista jotain, koska Michele on kääntänyt minulle joitain kappaleita. Vietin lauantaipäivän Retirossa aurinkoa ottaen, mutta en kyllä ruskettunut yhtään. Lauantai-iltana kävin Iriksen, Sophien, Inèsin, Nadian ja Elisen kanssa tapaksilla. Sitten kävimme kääntymässä yksissä kotibileissä, mutta kämppään ei oikein mahtunut edes ovesta sisään, ja bileet olivat muutenkin loppumassa, koska poliisi oli jo käynyt valittamaan melusta. Joku täysi idiotti, joka vastasi ovipuhelimeen, ilmeisesti kuvitteli, että "Täällä poliisi" oli vitsi, koska hän huusi takaisin "No me jodas, coño", suomeksi suunnilleen "Älä vittu kuseta". Loistava alku! ;) Menimme bileistä Joy Eslava -diskoon, mutta se oli niin täynnä, ettei mahtunut kunnolla tanssimaan, niin emme viihtyneet puoltatoista tuntia kauempaa.

Sunnuntaina otin ruskettumisprojektin uusiksi, mutta se ei taaskaan juuri tuottanut tulosta. Räpsimme kyllä taiteellisia kuvia ja leikimme totuutta ja tehtävää.







Meidän oli tarkoitus mennä Iriksen luo syömään crèpejä, mutta Iris ei ovella löytänytkään avaimia! Kukaan viidestä kämppiksestä ei ollut kotona, niin ei muu auttanut, kuin palata Retiroon etsimään avaimia. Niitä ei löytynyt, ja Iris ehti jo vähän huolestua. Kämppiksiä odotellessa kävimme kattoterassilla sijaitsevassa baarissa ihailemassa Madridia ilta-auringon valossa.



Baari oli aika underground-paikka (vaikka sijaitsikin kattotasolla), koska sinne ei ohjannut yksikään kyltti. Piti ensin soittaa tavallista ovikelloa, nousta rähjäisellä hissillä kuudenteen kerrokseen ja kulkea parin likaisen käytävän läpi. Sinne ei siis löydä, mikäli joku ei tunne paikkaa ennestään. Lopulta kämppikset tulivat kotiin, ja pääsimme sisään! Avaimet löytyivät keittiöstä, joten loppu hyvin, kaikki hyvin. Iris paistoi vihdoin Nadialle, Inèsille, Michelelle ja minulle crèpejä, ja ne maistuivat tavallistakin paremmilta, kun oli jo sudennälkä. Illallisen jälkeen katselimme Youtubesta videoita. Suosittelen erityisesti Espanjan tämänvuotisen euroviisukappaleen musiikkivideota:

http://www.youtube.com/watch?v=74mBEXL9UgM&feature=related

Rodolfo Chikilicuatren "Baila el ChikiChiki" on aivan varmasti maailmanhistorian surkein biisi, mutta se on hyvää materiaalia sosiologiselle tutkimukselle espanjalaisesta kulttuurista! ;)