Anni Madridissa

Viime viikon keskiviikosta tämän viikon tiistaihin ystäväni Anni oli Madridissa käymässä. Anni oli ensimmäistä kertaa lentomatkalla ja kävi myös ensimmäistä kertaa ulkomailla, Tukholmaa kun ei lasketa! ;) Madridista onkin hyvä aloittaa, se on hieno kaupunki!

Minusta tulee pikku hiljaa ammattimainen matkaopas. Madridin kaupunki voisi alkaa maksaa minulle palkkaa turismin edistämisestä! Jalkalihakset saivat treeniä, kun kiertelimme kaupungilla. Näytin Annille kaikki keskustan nähtävyydet, Retiro-puistoa, härkätaisteluareenan, Atochan aseman ja Rastron - sunnuntaiaamun megakirpputorin La Latinassa. Anni on kuvataiteen ystävä, niin kävimme yhdessä Reina Sofia -taidemuseossa ja Alphonse Muchan näyttelyssä CaixaForumissa. Anni kierteli lisäksi omin neuvoin Pradoa, kun minä olin luennolla. Ensimmäinen kuva on Retirosta, kaksi muuta härkätaisteluareenan kulmilta.








Shoppailimme Calle de Fuencarralilla, joka vaikutti Annista underground-paikalta. Söimme tapaksia ja kävimme minttuteellä Häbibissa, libanonilaisessa teepaikassa, jonka omistajat ovat lahjoittaneet meille 12 istuintyynyä, jotka koristavat meidän yhä hienommin sisustettua olohuonettamme.

Lauantai-iltana kävimme ensimmäistä kertaa ulkona. Pyörimme ensin hetken Huertasissa, ja meille tarjottiin flamenco-baari Cardamomossa lasit sangríaa. Anni sai siis maistaa sitäkin espanjalaista herkkua. Pääsimme Kapital-diskon listalle ja siis ilmaiseksi sisään. Minäkin kävin siellä ensimmäistä kertaa. Seitsenkerroksinen Kapital on monien mielestä Madridin hienoin disko, ja fiini se olikin. Oli strobavaloja, kolme eri tanssilattiaa eri musiikeilla, lounge-baareja, karaokea, esitanssijoita, vesisumusuihku ja ties mitä muuta. Kovin viihtyisä paikka se ei kyllä ollut, kun asiakaskunta oli aika snobia, mutta ainakin tuli VIP-olo, kun pääsi ilmaiseksi sisään! ;)






Maanantaina oli Annin viimeinen ilta, niin silloin piti toki taas käydä ulkona. Aloitimme illan Yambalassa, joka on rento, arabialaistyylinen baari. Annin mielestä se oli selvä underground-paikka, kun koko asiakaskunta oli pukeutunut hippityyliin ja hiuksissa oli joko rastat tai jonkinlainen irokeesi. Yksi hippitytöistä oli tullut baariin kissansa kanssa. Baarin palkkaama boheemi taiteilija kirjoitti meille ilmaiseksi runon minun valitsemastani aiheesta Ystävyys. Siitä tuli oikein kaunis:

Como un dedo que acompaña a otro.
Como el árbol y su tronco.
Como Dios y su testimonio.
Como el fuego y el demonio.
Así de unida es la amistad,
Más fuerte que cualquier matrimonio.

Kokeilimme Chocolatería San Ginésin chocolate con churroja ja jatkoimme sitten kiertelemään Huertasin baareissa. Tutustuimme pariin jenkkiin ja yhteen australialaiseen, jotka olivat hauskaa seuraa, vaikka kyllästyivätkin aika pian espanjankieliseen musiikkiin ja halusivat irkkubaariin.




Anni otti ahkerasti kuvia: runsaat parisataa vajaan viikon aikana. Niistä monet olivat hyvin taiteellisia, kuten nämä kuvat katulampuista ja opastekylteistä:






ja jotkut otokset taas kuvastivat terävää yhteiskunta-analyysiä, kuten kuva Kentucky Fried Chickenin edessä kerjäävästä jalattomasta miehestä ja Puerta del Solin kengänkiillottajasta:






Näytin kuvat ystävälleni Analle, joka on syntyperäinen madridilainen, ja hän näkee nyt kuulemma kotikaupunkinsa aivan uudessa valossa! Ana ei ilmeisesti ollut tajunnut, mitä esteettistä keskustan kapeissa kujissa ja vanhoissa rakennuksissa on.

Anni oli sisäistänyt ihailtavan hyvin periaatteen, että matkalle ei kannata ottaa kuin aivan välttämättömin. Annilla oli matkatavaraa tullessa yhdeksän kiloa, ja minä sain siis lähetettyä Annin mukana Suomeen vaikka kuinka paljon talvivaattetta, syksyn luentomuistiinpanoja ja muuta turhaa tavaraa. Lähtiessä ruumaan menevät laukut painoivat 25 kiloa, ja käsimatkatavara oli vielä erikseen.