Ranskalaista kulttuuria Madridissa

Eilinen oli minulle journée française! Iriksen paras ystävä Sébastien oli pistäytymässä Madridissa, ja vietin päivän heidän kanssaan. Olen aika ylpeä itsestäni, koska puhuin ranskaa koko päivän ja illan. Ensin nautimme aurinkoisesta päivästä Retiro-puistossa. Ranskassa on tapana piilottaa pääsiäissunnuntaina suklaamunia taloon tai puutarhaan lapsia varten. Iris oli ostanut Kinder-munia, ja kätkimme ne vuoron perään. Kinder-lelujen kokoaminen osoittautui yllättävän hankalaksi. Pienenä sitä kai harjoitteli sen verran ahkerasti, että se kävi käden käänteessä, mutta me olimme aika lailla harjoituksen puutteessa. Erityisesti Iriksen roskalaatikko (!) oli hankala koota.





Sébastien opiskelee taidehistoriaa ja kirjoittaa runoja. Voiko olla mitään ranskalaisempaa? Vain baskeri puuttui! ;) Sébastien omisti minulle illalla yhden ex tempore kirjoittamansa runon. Vähän Madridiin muuttamiseni jälkeen eräs hassu vanha pappa lausui minulle Retirossa ilmeikkäiden silmieni innoittamana. Siitä on jo puoli vuotta, niin alkoi olla jo toisen runon aika! ;) Sébastienin käsiala ei ollut paras mahdollinen ja runo oli ranskaksi, mutta kärsivällisen tavaamisen jälkeen luulisin saaneeni siitä selvää.

Illalla menimme Sébastienin vanhan koulukaverin Julien luo istumaan iltaa. Julie on päätynyt Madridiin töihin, ja oli aika hassua, että kaksi normandielaista tapaavat pitkästä aikaa Espanjassa, eivätkä suinkaan kotikylässään. Julie oli kutsunut noin kymmenen vierasta (kaikki ranskalaisia), niin pääsin kunnon kielikylpyyn! Espanjalaiset eivät alkusyksystäkään korjanneet espanjaani koskaan, vaikka tein silloin varmasti jatkuvasti virheitä. Ranskalaiset ovat toista maata: kun sanoin vahingossa plein d'animales, kaikki korjasivat heti kuorossa animAUX! Reaktio tuli ihan spontaanisti ja salamannopeasti! Mutta on loistavaa, että virheet korjataan, koska sitten niitä ei toista.

Vakuutuin taas siitä, että ranskalaiset osaavat nauttia ruoasta. Tarjolla oli punaviiniä, juustoja, ibérico-makkaraa, oliiveja, patonkia erilaisten dippien kanssa ja ties mitä muita herkkuja. Suomessa on ärsyttävän usein niin, että ruokapuoli kuitataan parilla sipsipussilla ja paketilla kaupan keksejä, koska kaikkia kiinnostaa vain juominen.

Sitten Ranskasta Portugaliin: Mário ja Cláudia (pariskunta jonka Bed & Breakfastissä Iris ja minä yövyimme Lissabonin-matkalla) lähettivät meille eilen kuvia! Mário on valokuvaaja ja pyysi viimeisenä aamuna saada ottaa meistä pari kuvaa muistoksi. Se oli ensimmäinen kerta, kun poseerasin oikeassa valokuvausstudiossa!





Toinen kuvista on myös (ainakin toistaiseksi) Bed & Breakfast Apartnestin nettisivuilla osoitteessa http://pwp.netcabo.pt/apartnest/, klikatkaa vasemmalta Guest's Photos, niin näette diaesityksen. Kuvatekstissä minut on nimetty Leeneksi, mutta mitä pienistä. Leene on näköjään Liettuasta, koska sormi ei osoita Suomeen päinkään!