Huomenna!

Näen Annen, Jussin, äiskän ja iskän huomenna! Olen huippuinnoissani, en malta odottaa! En siis palaa Suomeen jouluksi, vaan perheeni tulee Madridiin kokemaan navidad españolan. Äiskä, iskä ja Jussi palaavat Suomeen 28. joulukuuta, mutta Anne jää vielä juhlimaan uuttavuottakin tänne. Tuntuu hassulta, että lasken nyt tunteja perheeni näkemiseen, koska en ole kärsinyt täällä kuluneiden kolmen kuukauden aikana lainkaan koti-ikävää. Ikävä on viimeisen viikon aikana kasvanut ihan eksponentiaalisesti käänteisessä suhteessa aikaan, joka on jäljellä siihen että nähdään.

Olen viime päivät hoitanut ahkerasti asioita, ja nyt alkaa olla aika rentoutua ja virittäytyä joulutunnelmaan. Suurin osa joululoman jälkeen palautettavista koulutöistä on valmiina (en aio suoda opiskeluille ajatustakaan ennen, kuin Anne lähtee tammikuussa), koti on siivottu ja kaapit ovat täynnä ruokaa. Lähikaupassa varmaan ihmetellään jo, että onpas nuori suurperheen äiti, kun kävin siellä viidesti ja raahasin joka kerta kotiin monta muovikassillista perhepakkauksia.

Ei tunnu vielä yhtään joululta, kun suurin osa joulun ulkoisista merkeistä puuttuu. Meillä ei ole täällä joulukuusta, jouluseimeä tai lunta ulkona, glögistä ja pipareista puhumattakaan. Mutta eiköhän joulutunnelma synny ihan itsestään huomenna, kun näen lentokentällä perheeni. Joulussahan tärkeintä on rakkaimpien ihmisten seura. Se ei kyllä koskaan aiemmin ole tuntunut niin tärkeältä kuin nyt, mutta ennen siitä ei olekaan ollut puutetta.