Lopulta Iris löysi meille halvan hostellin aivan keskustasta. Se maksoi viitisenkymppiä kolmelta yöltä, mikä oli minusta halpa hinta, kun aamiainen vielä kuului hintaan. En ollut koskaan ennen yöpynyt hostellissa ja olin vähän huolissani, että meidän kuuden hengen huoneessamme majoittuisi jotain huligaaneja. Turhaan - huonekaverimme olivat ihan tavallisia ja mukavia. Pari ranskalaista tyttöä kyllä viipyi tarpeettoman pitkään huoneen ainoassa vessassa aamuin illoin. No, eivätpä ainakaan haisseet pahalta.
Torstaipäivä meni bussissa, koska matka Madridista Barcelonaan kesti pysähdyksineen melkein kahdeksan tuntia. Ystäväni Kaarina, joka asuu Barcelonassa, oli meitä vastassa bussiasemalla ja saattoi meidät hostellille. Oli ihanaa nähdä Kaarinaa pitkästä aikaa! Aika sattuma, että olemme molemmat täällä Espanjassa. Kaarina oli täällä viime vuonna vaihto-opiskelijana, ja on nyt palannut, koska ei malttanut enää jäädä Suomeen. Ymmärrän hyvin miksi!
Kaarina asuu suomalaisen Siljan, hänen marokkolaisen poikaystävänsä Aminin ja yhden muun marokkolaispojan kanssa. Koti oli sisustettu marokkolaistyyliin. Se oli viiden minuutin kävelymatkan päässä meidän hostelliltamme, niin sinne oli helppo mennä viettämään aikaa. Kämppä oli alueella, jonne ei uskaltaudu yksikään turisti, koska se on pakistanilaisten ja marokkolaisten asuttama ghetto. Herätin ilmeisesti huomiota vaaleine hiuksineni ja ehdin kolmen päivän aikana kuulla kadulla lukemattomia kertoja ¡Hola guapa/rubia/bonita! En välttämättä haluaisi liikkua siellä yksin yöllä. Kaarinaa ei kuulemma häiritä, koska hän on Aminin "suojeluksessa".
Torstai-iltana kiertelimme Barcelonan vanhassa keskustassa. Kävimme katedraalissa ja ihmettelimme joulumarkkinoita katedraaliaukiolla. Kaarina esitteli meille Barcelonetan rannan ja Las Ramblas.
Katedraalissa.
Kaarinan luona.
Perjantain teema oli Gaudí. Aamupäivällä kävelimme Las Ramblasilla ja Passeig Gràcialla ja ihailimme kauniita art nouveau -tyylisiä taloja. Näimme Gaudín suunnitteleman Casa Batllòn ulkopuolelta ja olisimme halunneet käydä sisällä, mutta pääsylippu maksoi opiskelijoilta 13,50€, niin jätimme sen väliin. Kävimme sen sijaan toisessa Gaudín talossa, La Pedrerassa. Sitten suuntasimme Sagrada Familialle. Se on vielä keskeneräinen (rakennustyöt aloitettiin vuonna 1882 enkä usko, että kirkko valmistuu minun elinaikanani), mutta jo nykyisellään se on todellinen arkkitehtuurin taidonnäyte. Gaudí oli harras katolilainen ja halusi suunnitella kirkon, joka olisi itsensä Jumalan veroinen. Sagrada Familian alakerrassa oli museo, jossa esiteltiin pienoismallien, piirrosten ja valokuvien avulla rakennustöiden etenemistä. Kuvien perusteella vaikutti siltä, että ne eivät ainakaan toisen maailmansodan jälkeen ole edenneet lainkaan, mutta ehkä minä maallikkona en vain ymmärrä rakennusvaiheiden päälle! ;) Joka tapauksessa minusta tuli aamupäivän aikana Gaudín suuri ihailija.
Las Ramblas.
Casa Batllò.
La Pedrera.
Sagrada Familia.
Söimme kolmen ruokalajin lounaan pienessä ravintolassa ja lähdimme sulattelemaan sitä olympiakylään ja Välimeren rannalle. Keräilimme simpukankuoria ja värikkäitä pikkukiviä rannalta. Huomasin, että minun on ollut Madridissa ikävä merta. On rauhoittavaa kuunnella aaltojen loisketta ja tuijottaa horisonttiin. Ja ah, Barcelonassa oli palmuja! Kun aurinko oli jo laskemassa, vaeltelimme Parc de la Ciutadellassa. Sitten palasimme hiljalleen hostellille lepuuttamaan jalkoja. Aloimme olla hysteerisen väsyneitä ja nauroimme kyyneleet silmissä kaikelle ja ei millekään. Iris kirjoitti seinälle sadun meidän matkastamme lumottuun kaupunkiin (Barcelonaan) haltiaa (Kaarinaa) tapaamaan ja sisustimme vessan rannalta kerätyillä kivillä.
Illalla menimme Kaarinan luo pikkujoulujuhliin ja tapasimme Kaarinan kavereita. Juhlien teeman oli tarkoitus olla Suomi, mutta suomalaisuus ei kyllä näkynyt erityisesti mitenkään. No, minä kyllä soitatin Irikselle parin kappaleen verran suomalaista musiikkia (en ollut kyllä koskaan kuullut kappaleita enkä edes bändin nimeä, mutta lauloivatpa ainakin suomeksi) ja lauloimme itsenäisyyspäivän kunniaksi (päivän myöhässä) Maamme-laulua peräti parin säkeen verran. Muut lähtivät yhden aikaan kiertämään baareja, mutta Iris ja minä palasimme hostellille nukkumaan, koska halusimme herätä aikaisin aamulla.
Lauantaina kiipesimme Montjüic-kukkulalle. Siellä oli hienojen maisemien lisäksi linnoitus, sotamuseo, monenlaisia puutarhoja ja vähän matkan päässä olympiastadioni. Otin taas kymmeniä kuvia merestä. Laskeuduimme kukkulalta Plaça de Espanyalle ja haimme pienestä kuppilasta patongit, jotka söimme Joan Mirón puistossa. Muistin viime visiitiltä hienon Mirón veistoksen ja kuvittelin, että puistossa olisi niitä paljon, mutta niitä oli tietenkin vain se yksi ainoa, joka oli jäänyt minulle mieleen. Mutta olipahan ainakin palmupuita.
Montjüic-kukkulalla.
Iltapäivällä menimme Parc Güelliin, joka on sekin Gaudín suunnittelema. Se oli aivan täynnä turisteja. Halusimme hengähdystauon turisteista (mehän emme tietenkään olleet turisteja vaan tulevia paikallisia ;)) ja lähdimme seikkailemaan puiston pohjoisosaan. Löysimme puiston laidalta periespanjalaisen kapakan ja joimme café con lechet siellä. Auringonlaskun aikaan palasimme Gaudín veistosten liepeille. Pari poikaa kärkkyi turistien rahoja puhaltamalla valtavia saippuakuplia.
Parc Güellin aidan takana luki WHY CALL IT TOURIST SEASON IF WE CAN'T SHOOT THEM?
Illalla kävimme syömässä annoksen pastaa eurolla baarissa, joka on reppumatkailijoiden suosiossa juuri puoli-ilmaisen ruoan ansioista. Kiertelimme jonkin aikaa turistikaupoissa. Ostin joitain lahjoja ja Barcelona-laukun. Saa nähdä, hakataanko minut nyt Madridissa, kun kanniskelen sitä ympäriinsä ja tunnustaudun Barcelona-faniksi! ;) Iris oli Aasiassa matkustellessaan sisäistänyt tinkimiskulttuurin, ja sehän toimi intialaisten pitämissä turistiputiikeissa vaikka kuinka hyvin. Hinnan sai yleensä tippumaan alle puoleen alkuperäisestä. Illalla lähdimme Kaarinan kanssa ulos, ensin "Aminin" baariin eli marokkolaistyyliseen baariin, jossa Amin on töissä. Juomat olivat meille puoli-ilmaisia, ja join elämäni herkullisimman mojiton. Jatkoimme salsabaariin, jossa oli kyllä vaikea tanssia, koska musiikki oli liian hiljaisella. Univelat alkoivat painaa päälle jo kolmen aikaan, ja lähdimme hostellille nukkumaan.
Huone piti luovuttaa sunnuntaina kymmeneen mennessä, niin tulimme heränneeksi aikaisin ja ehdimme viimeisenäkin päivänä tehdä kaikenlaista. Veimme tavarat Kaarinan luo ja suuntasimme Tibidabo-kukkulalle, jolta on hienot näkymät yli Barcelonan. Kukkulalla on huvipuisto ja kaunis pieni kirkko. Siellä tuuli aivan uskomattoman kovaa. Tuuli oli viedä huivini, vaikka se oli sidottu kaulaan. Pieni juna (funicular) vei meidät ylös ja alas. Junan päätepysäkiltä oli runsaan kilometrin kävely metroasemalle. Reitti vei halki hienostokaupunginosan ja ihailin taas kauniita taloja. Tällä kertaa meitä ei kyllä kutsuttu sisään yhteenkään eikä edes tarjottu chocolate con churros! ;)
Kävimme syömässä pizzaa Ramblasin lähellä ja sitten olikin jo aika hakea tavarat Kaarinan luota. Kaarina olikin sopivasti jo herännyt ja oli juomassa aamukahvia, kun tulimme puoli kolmen aikaan sanomaan hyvästit. Seitsemän ja puolen tunnin bussimatka takaisin Madridiin meni aika lailla unten mailla. Madridissa meidät otti vastaan pureva kylmyys. Barcelonassa oli ollut niin ihanan lämmin, kuin Suomessa kesällä.
Matka oli kaiken kaikkiaan ihan loistava, ihastuin Barcelonaan täysin. Opettelen vielä jonain päivänä katalaanin kielen ja muutan sinne! Iriksen kanssa oli helppo matkustaa, koska meitä kiinnostivat samat asiat. Ja me molemmat kävelemme mielellämme ja kovaa vauhtia! ;) Minä pääsin matkajärjestelyistä vähällä, koska Iris suunnitteli kaiken, varasi hostellin, hankki opaskirjan ja kartan. Olen tottunut siihen, että minun pitää hoitaa kaikki, koska olen esikoinen. Nyt tuntui, kuin minulla olisi isosisko. Minun panokseni oli: "hienoa, selvä, käy hyvin, sopii". :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti