Adiós Fanny!

Madridin metrotunnelit ja -junat muistuttavat tällä hetkellä kaatopaikkaa, kun siivoojat ovat lakossa. Ihmettelin eilen matkalla yliopistolle, miten sotkuiseksi kaikki päivässä parissa oikein muuttuukaan. Lattiat täynnä ilmaislehtien sivuja, ihan kuin niitä olisi joku tahallaan repinyt irti ja levitellyt ympäriinsä. Sitten junassa luin 20 Minutos -lehden yleisönosastoa, jossa tuohtuneet lukijat tuomitsivat kovin sanoin lakon tai ainakin sen metodit: ilmeisesti lakkoilevat siivoojat tehostavat mielenilmaustaan roskaamalla metroa tahallaan. Ja siltä se tosiaan paluumatkalla vaikutti, kun tajusin kiinnittää huomiota. Joka toinen roskis oli avattu ja kaadettu. Siivoojat epäilemättä ansaitsevat palkankorotuksen ja parannuksia työehtoihin, mutta minusta tahallinen roskaaminen on silti aika paksua. Sehän on terveysriskikin. Toivottavasti sopu syntyy ennen joulua. Haluan päästä esittelemään perheelleni sunnuntaina Madridin siistiä ja toimivaa joukkoliikennettä, en viikon roskien kuorruttamaa metroa!

Fanny lähti eilen Sveitsiin joululomalle, ja nyt kotona tuntuu oudon hiljaiselta. Meillä oli tiistaina pienet läksiäisjuhlat. Viisi kaveria tulivat illalliselle, ja tarjolla oli sveitsiläisiä herkkuja: pääruoaksi racclette (pannulla sulatettua juustoa, jota kaadetaan keitettyjen perunoiden päälle) ja jälkiruoaksi fondant au chocolat. Herkullista! Tasan kahdeltatoista alkoi hiljaisuus ja lähdimme lasilliselle baariin.

Yleensä Espanjassa kukaan ei valita melusta, mutta meidän rakas naapurimme hakkaa seinää varttia yli puolenyön, jos me uskallamme keskustella olohuoneessa muuten kuin kuiskaten. Seinät ovat pahvia, ja naapurinrouvan halvaantunut puoliso ei kuulemma voi nukkua rauhassa, jos emme ole hipi hiljaa. Meillä oli aluksi hiukan vaikeuksia sisäistää tämä elämän realiteetti. Nyt tilanne on kuitenkin harvinaisen sisäistetty, koska vuokraemäntä soitti meille kolmisen viikkoa sitten ja uhkasi potkia meidät pellolle, jos naapuri soittaa ja valittaa hänelle melusta toisen kerran.

Jätimme siis naapurit rauhaan ja etsimme lähistöltä mukavan kapakan. Hanne ja Celine olivat kiinnittäneet huomiota La Mar de Copas -baariin, joka kuulemma vaikutti "marginaaliselta". Se kuulosti lupaavalta, ja menimme siis sinne. Se ei lopulta ollut yhtään marginaalinen, vaan pikemminkin hyvin tyypillinen, mutta ihan mukava paikka. Jouluvaloja oli kunnioitettava määrä. Ja siellä sai heittää tikkaa!







Hanne tuulettaa tikkatulostaan.



Fanny, François ja Celine