Hola a todos!
Espanjan-vuosi lähestyy hurjan nopeasti: lento Kööpenhaminan kautta Madridiin lähtee jo ensi maanantaina. Enää kolme kokonaista päivää täällä Suomessa! Aloin laskea päiviä jo elokuussa, ja jännitys on viime viikkojen aikana kasvanut vähintäänkin eksponentiaalisesti. Hiukan myös pelottaa, onhan yhdeksän kuukautta pitkä aika olla poissa Suomesta. Mutta kertaakaan ei ole käynyt mielessä, että kunpa en olisikaan lähdössä. Vaihto-opiskelu Espanjassa on ollut suurin unelmani jo vuosia, ja tuntuu hurjalta, että se on nyt käymässä toteen. Pitää keksiä äkkiä joku muu unelma tilalle! :) Odotukset ovat siis korkealla, varsinkin kun kaikki tapaamani ex-vaihtarit ovat kilpaa vakuutelleet, että vaihtovuosi on elämän paras.
Tunteet ovat olleet aika pinnassa viime aikoina. Kun tyhjensin kämppääni Anne-siskon tavaroiden tieltä, meinasi tulla tippa linssiin, kun selailin ikivanhoja kirjeitä ja kortteja. Ja sujahtihan sinne matkalaukkuun kaiken tarpeellisen sekaan myös Saijan Kallio-rundilla lottokupongista taittelema origamisammakko, joka yhtäkkiä lakkasi olemasta pelkkä roska ja josta tuli side rakkaisiin ihmisiin ja ihaniin muistoihin!
Eiköhän tämä riitä tunnelmista ennen lähtöä. Seuraavan kerran kirjoitankin vasta Madridista. Mukavaa, että luet blogiani. Un gran abrazo!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

3 kommenttia:
Jee, kyllä luetaan!
Hei, vähänkö hienoa. Sain tilattua sun blogisi Google-etusivulleni. Nyt näen heti, kun olet kirjoittanut uutta tekstiä
Tänään sit oli totuuden hetki. Heti viestiä ku oot perillä et millaset on ensifiilikset!!!
Lähetä kommentti