Uusi look

Kävin eilen kampaajalla leikkauttamassa hiukseni. Minua alkoi vähän hirvittää, kun istuin jo tuolissa hiukset pestyinä ja valmiina leikattaviksi ja tajusin, etten tunne tarvittavaa kampaamosanastoa espanjaksi. Mikä on jakaus, miten sanotaan kerrostettu? Sain kuitenkin kohtalaisesti selitettyä kampaajalle mitä halusin. Hänen mielestään minulle sopisi Victoria Beckham –look ja sen hän leikkasi. Ihastuin lopputulokseen ikihyviksi!



Maksoin hiustenleikkuusta (johon sisältyi pesu ja hoitoaine) 9,99 €. Kerroin kampaajalle, että Suomessa vastaavasta pyydettäisiin kolme kymppiä. Suomi taisi näyttäytyä hänelle jonkinlaisena paratiisina, jossa raha kasvaa puissa, koska hän puhui koko loppuajan (vaikkakin vitsinä), miten hän muuttaa vuoden päästä Suomeen minun mukanani. Täällä hanttihommista maksetaan aivan surkeaa palkkaa, mikä selittää muun muassa halvat kampaamohinnat. Luin ilmaislehdestä, että puolet madridilaisista työssäkäyvistä tienaa alle 1000 € kuussa bruttona. Keskiarvo oli kuitenkin melkein kaksi tuhatta, joten tuloerot ovat huomattavat. Onhan Madridissa jonkin verran halvempaa kuin Helsingissä, mutta en kyllä silti käsitä, miten ainakaan perheelliset voivat pärjätä alle tonnilla. Se kampaajakin paiski töitä kahdessa eri kampaamossa, toisessa päivät ja toisessa illat.

Söin eilen Reyesin, Nerean ja Martan kanssa illallista italialaisessa ravintolassa. Paikan erikoisuus oli ranskalainen (!) fondue. Pöytään tuotiin eräänlainen grilli ja sen päälle asetettiin kiehumaan vadillinen juustoa, johon dipattiin leipäpaloja. Se oli hyvää, kuten myös pasta-annos jonka tilasin. Olisi kyllä ehkä kannattanut syödä vähän kevyemmin, koska raskaan aterian jälkeen nukuin vähän levottomasti. Meillä kesti aika kauan löytää ravintola, niin illallinen venyi myöhäiseksi: ruoka tuli pöytään vasta puoli yhdeltätoista.

Tänä aamuna menin taas kampukselle hakemaan vaihto-opiskelijoiden infopakettia. Vihdoin jotain konkreettista informaatiota! Minusta otettiin kuva opiskelijakorttia varten ja sitten piti mennä tiedekunnan vaihtokoordinaattorin puheille järjestämään lukujärjestystä. Se olikin helpommin sanottu kuin tehty. Vastaanotolle jonotti kymmeniä opiskelijoita. Istua möllötin lattialla jonottamassa ja aika kului. Aloin turhautua. Tunsin oloni hylätyksi eikä itku ollut kaukana. Ihmettelin, mitä oikein teen täällä toisella puolella Eurooppaa, kun edes tiedekunnan vaihtokoordinaattorilla ei ole minulle aikaa. Lopulta runsaan kahden ja puolen tunnin odotuksen jälkeen pääsin vastaanotolle. Koordinaattori oli oikein ystävällinen vaikkakin kiire painoi päälle, ja asiat selkisivät nopeasti. Haluan tehdä muutoksia laatimaani kurssisuunnitelmaan, ja minun täytyy nyt vain toimittaa lista uusista kursseista koordinaattorille. Filologian kursseilla on kuulemma useimmiten hyvin tilaa, joten minun pitäisi kyllä mahtua niille, vaikken olekaan ilmoittautunut etukäteen. Vaihtokoordinaattori korosti vielä, että hän auttaa kyllä minkä tahansa asian kanssa, kunhan vain tulen kysymään neuvoa. Lähdin tyytyväisenä kotiinpäin.

Huoneeni ikkunat vaihdetaan huomenna. Tällä hetkellä ikkunan virkaa toimittaa parvekkeen ovi, joka ei mene kunnolla kiinni ja jossa on yksinkertainen lasi. Se ei siis eristä ääntä eikä varmasti kylmääkään. Melu ei ole minua haitannut ja kylmästä täällä ei ole vielä tarvinnut kärsiä, mutta lähestyvää talvea ajatellen olen kyllä iloinen, että saan kunnon ikkunat.