Juoksemista paikasta toiseen

Ensimmäinen kokonainen päivä täällä Madridissa on nyt takana. Viihdyn koko ajan paremmin! Eilen oli hetkittäin sellainen olo, että haluan vain takaisin kotiin, mutta nyt olen alkanut jo kotiutua tänne. On mukava palata kotiin (siis tänne asuntolalle), kun aina on joku paikalla, jonka kanssa voi vaihtaa kuulumisia. Espanjassa kukaan ei halua asua yksin, ja minusta se käy järkeen.

Tämä päivä on mennyt aika lailla asioita hoidellessa. Olen käynyt yliopiston kv-toimistossa, matkailutoimistossa, ruokakaupassa, juna-asemalla hankkimassa sarjalipun, ostamassa astioita... Aamupäivällä heti ensi töikseni kävin yliopistolla ilmoittautumassa ja toimittamassa tarvittavat asiakirjat. María José saattoi minut Recoletos-asemalle ja jatkoin sieltä paikallisjunalla Cantoblancon kampukselle. Junamatka kesti noin 25 minuuttia. Kampus on kaupungin ulkopuolella keskellä auringon näivettämää erämaata. Kun Madrid oli jäänyt taakse, näkyi kilometrin toisen jälkeen vain kuivia niittyjä, joilla hepat laidunsivat. Kampusta oli kehuttu yliopiston nettisivuilla modernin arkkitehtuurin taidonnäytteeksi. Rohkenen olla erimieltä - kampus ei ollut arkkitehtuuria nähnytkään. Rakennukset olivat ankean likaisenharmaita betonikuutioita, joita oli hiukan yritetty elävöittää ulkopuolelta moderneilla taideteoksilla. Yhdelle seinälle oli esimerkiksi sotattu paskanruskealla mullalla ihmisen näköisiä hahmoja, ja teoksen oli ilmeisesti tarkoitus viedä ajatukset luolamaalauksiin. Onneksi en asu kampuksella, se vasta olisi masentavaa.
Minun asuinalueeni sen sijaan on oikein mukava: siisti, kaunis ja täynnä elämää.

Kävin tänään tallustelemassa ympäristössä ja löysin Retiro-puiston. Se on valtava puisto Madridin keskustassa, jossa on kaikenlaista aina suihkulähteistä leikkipaikkoihin ja japanilaistyylisistä paviljongeista lampeen, jossa sai soudella veneellä. Äiti yritti vakuuttaa minulle, ettei Madridiin kannata edes ottaa lenkkikenkiä mukaan, koska Espanjassa ei käydä juoksemassa, mutta puisto oli pullollaan lenkkeilijöitä. Yhdellä puiston hiekkakäytävistä piti majaa vähän hipahtavat taiteilija, joka maalasi spray-maaleilla uskomattoman hienoja maisemia yleisön katsellessa. Harmi kyllä minulla ei ollut kameraa. Sellainen pitäisi käydä ostamassa. Huomasin viime viikon lopussa, että kamerani ei toimi, voisiko ajoitus huonompi olla?