Kohtaaminen puistossa

Eilen sivistin itseäni käymällä Pradossa, joka on Espanjan kuuluisin taidemuseo ja jossa esitellään taidetta vuosilta 1100-1850. Bongasin muutamia maalauksia, jotka tunsin entuudestaan kuvista, muun muassa Velazquezin Las Meninas. Lisäksi näin satoja kuvia pyhimyksistä, kuninkaista, kreiveistä sun muista aikansa merkkihenkilöistä. Tuon aikakauden taide ei oikein sykähdytä minua, mutta voinpahan nyt ainakin sanoa käyneeni Pradossa.

Paluumatkalla kuljin Retiro-puiston halki, ja vanha, tyylikäs herrasmies pysäytti minut ja pyysi saada esitellä minulle puistoa. Minulla ei ollut kiirettä mihinkään, joten mikäpäs siinä. Ukko oli kuulemma psykologi ja alkoikin melkein heti tehdä havaintoja minusta. Hänen harjaantuneen psykologisen silmänsä mukaan olen hyvin sivistynyt, älykäs, viehättävä, naisellinen ja tunteikas nuori nainen. Ei siinä vielä kaikki - ammattilaisena hän pystyi ulottamaan syväluotaavan analyysinsä aina
vanhempiini asti, jotka kuulemma ovat varmasti harvinaisen oppineita, sivistyneitä ja kulturelleja tieteiden ja taiteiden ystäviä! Sitten vanha herra halusi lausua minulle runon, joka syntyi kuulemma aivan spontaanisti juuri sillä hetkellä minun ilmeikkäiden silmieni innoittamana. En muista enää tarkkaan, miten runo meni, mutta siinä oli kyllä tunteen paloa. Lopulta ukko ehdotti, että kun ystävyytemme olisi syventynyt vielä hiukan, voisin tulla Toledoon ratsastamaan hevosilla hänen tilallaan, joka on kuulemma nelisen kertaa Retiron kokoinen! Hän tarkensi vielä, ettei suinkaan tarkoita syvällä ystävyydellä seksiä, sillä siihen tarkoitukseen hänellä on ystävät erikseen. Koko homma alkoi käydä sen verran kummalliseksi, että kieltäydyin kohteliaasti kutsusta, hyvästelin ukon ja käännyin kotiinpäin. Kaikkea sitä...

Tänään lähdin aamupäivällä kävelylle kohti modernien veistosten näyttelyä. Matkalla alkoi sataa rankasti, niin etsiydyin sateensuojaan ensimmäiseen kahvilaan, joka tuli vastaan. Se oli konstailematon pieni kuppila, joka oli aivan eri maata kuin turisteille tarkoitetut fiinit kahvilat. Café con lechen jälkeen jatkoin matkaa. Veistokset olivat ihan kaikkien nähtävillä keskellä kaupunkia, taidetta urbaanissa ympäristössä. Ne olivat minusta hienompia kuin Pradon tylsät muotokuvat. Kävelin muutenkin ympäri seutua, joka oli täynnä suurlähetystöjä ja hienoja liikkeitä. Eksyin Serrano-kauppakeskukseen, ja juliste valisti minua, että kyseessä on el centro del mundo de la moda, muodin maailman keskus, ja olihan siellä kieltämättä ihan hulppeita putiikkeja. Täällä Madridissa on muuten menossa muotimessut, jotka järjestetään Retirossa ja joista raportoidaan joka päivä telkkarissa.

Odotan jo, että koulu alkaa ja tutustun muihin vaihtareihin ja opiskelijoihin. Koti-ikävä ei ole vielä iskenyt, mutta olisi mukava kierrellä kaupunkia ja tehdä kaikenlaista jonkun seurassa. Ensi viikon torstaina on yliopiston avajaiset ja silloin kai alkavat luennotkin. Pitäkääpä huolta itsestänne siellä Suomessa!