Ensikosketus espanjalaisiin pankkeihin

Minusta tuli tänään Santander-pankin asiakas. Toissapäivään asti kuvittelin, että espanjalaisen pankkitilin avaaminen olisi ulkomaalaiselle pitkällinen ja hankala prosessi, ellei peräti mahdotonta. Siksi en edes hankkinut asiaa, ennen kuin havaitsin Nordean alkaneen periä huhtikuun alusta lähtien nostoprovisiota jokaisesta automaattinostosta ulkomailla. Koska minua ei innosta tukeaa Nordeaa säännöllisillä lahjoituksilla, päätin marssia pankkiin heti seuraavana aamuna tiedustelemaan, onnistuisiko tilin avaaminen. Ja sehän onnistui! Mikään ei olisi voinut olla helpompaa. Pankissa ei ollut jonoa, ja passia ja opiskelutodistusta vilauttamalla tili aukesi alle puolessa tunnissa. Automaattikortti tulee kotiin postissa viikon sisällä. Suomalaiselta tililtä voi siirtää rahaa euroalueen maihin ilmaiseksi, ja laitoinkin jo ensimmäisen rahasiirron matkaan. Suosittelen lämpimästi Espanjaan vaihtoon, töihin tai harjoitteluun lähteville espanjalaisen tilin avaamista!

Pankkisuhde on selvästi täällä kahden ihmisen (pankkivirkailijan ja asiakkaan) välinen suhde. Ehdin konttorissa havainnoida, keitä siellä kävi ja miten heitä palveltiin. Niin kuin Suomessa valtaosa asiakkaista oli eläkeikäisiä. Se ei siis yllättänyt, mutta palvelun laatu sitäkin enemmän: se oli lämpimän ystävällistä vaikuttamatta lainkaan mielistelyltä. Eräskin vanha herra tuli tiedustelemaan vakiovirkailijaltaan, josko huhtikuun alkupäivinä olisi ehtinyt tulla tilitapahtumia. Virkailija huikkasi herralle tervehdyksen heti, kun tämä linkutti sisään. Herra sai odottaa hetken, että pankkineidin edellinen asiakas sai asiansa hoidettua. Sitten puitiin yhdessä, mitä eri tilitapahtumat oikein olivat. Kaikki tuntui olevan kunnossa, niin herra saattoikin siirtyä raportoimaan lonkkaleikkauksesta toipumistaan. Lopuksi virkailija saattoi herran ovelle ja lähetti terveisiä vaimolle. Ja hymy vaikutti aivan aidolta.