Cuenca ja Segóbriga

Kävin tänään Erasmus Student Networkin järjestämällä päiväretkellä Cuencassa, joka sijaitsee noin parin tunnin ajomatkan päässä Madridista. Meitä lähti aikaisin aamulla matkaan bussilastillinen vaihtareita. Menomatkalla poikkesimme Segóbrigassa, joka oli kukoistava kaupunki Rooman valtakunnan aikaan, mutta josta on nykyisin jäljellä vain rauniot. Segóbrigan talouden moottori olivat kaivokset, joissa tuotettiin eräänlaista lasimassaa (latinaksi lapis specularis). Mitään muuta syytä asettua seudulle ei ollutkaan, koska Segóbriga sijaitsee keskellä erämaata. Ennen roomalaisten tuloa alueen vähäiset asukkaat keskittyivät lampaiden kasvattamiseen, ja mikään ei ilmeisesti ole muuttunut parissa tuhannessa vuodessa, koska lammaslaumat paimenineen kuuluivat vieläkin maisemaan. Yksi paimen innostui poseeraamaan meille turisteille! ;)



Segóbrigassa asui 100- ja 200-luvuilla enemmän ihmisiä kuin provinssin pääkaupungissa Cuencassa nykyisin. Se oli vilkas ja menestyvä kauppapaikka, jonka asukkaita viihdyttivät teatteri, anfiteatteri ja kylpylä. Meitä kierrätettiin ensin pikkuruisessa museossa ja näimme videon paikan historiasta. Sitten opas esitteli meille kaupungin rauniot. Teatteri on säilynyt huomattavan hyvässä kunnossa:



Saavuimme Cuencaan suunnilleen lounasaikaan. Kiipesimme ensin parkkipaikalta San Pablon sillalle, jolta näki hyvin kuuluisat "riippuvat talot" joen toisella puolella. Cuenca on kuuluisa taloista, jotka on rakennettu aivan, kuin ne nousisivat suoraan kallioseinämästä. Pohjakerroksen seinät tosiaan ovatkin osa kalliota. Ensimmäisessä kuvassa on Puente de San Pablo, toisessa kuvassa Iris, Stéphanie, Sara ja joku Saran kaveri poseeraavat riippuvien talojen edessä.





Kävimme syömässä tapaksia vähän kauempana turistinähtävyyksistä, ja minä maistoin (tietääkseni) ensimmäistä kertaa sian suolia. Ne maistuivat ihan hyvältä, kunhan unohti, mitä oli syömässä.

Iltapäivällä kävimme ensin tiedemuseossa ja siellä planetaariossa. Esitys oli sinänsä mielenkiintoinen, mutta tuolit olivat turhan mukavia ja lyhyiksi jääneet yöunet kostautuivat siten, että melkein kaikki torkkuivat läpi esityksen. Minä pysyin suomalaisella sisulla hereillä, vaikka välillä ummistinkin silmät pieneksi hetkeksi.. Itse museon kiertämiseen jäi hyvin vähän aikaa. Siellä esiteltiin ihmiskunnan historiaa ja tulevaisuudennäkymiä (kunnianhimoinen aihe) ja Castilla-La Manchan nykypäivää. Huomiota kiinnitti erityisesti jumalattoman kokoinen ikiliikkuja, jossa vieri pallo pitkin rataa ja erilaiset rattaat pyörivät:



Sitten jatkoimme jo matkaa Plaza Mayorille ja Abstraktin taiteen museoon. Siellä oli esillä maalauksia espanjalaisilta taiteilijoilta, joiden töitä olin nähnyt Reina Sofiassa. Lopuksi kiersimme kaupunginmuuria ja kiipesimme linnoituskukkulalle, jolla ei ole eikä ole koskaan ollutkaan linnoitusta. Sieltä oli aika kivat näkymät, vaikka Cuencan seutu onkin kuivaa ja karua.





Oli vaihteeksi mukava matkustaa Erasmus-porukalla. Pelkäsin, että turhautuisin jatkuvaan odotteluun, kun 50 hengen ryhmä liikkuu hyvin hitaasti ja aikataulut eivät koskaan pidä. Muistan, miten Iris ja minä tuskailimme Toledon-matkalla lokakuussa, miten paljon aikaa tuhraantui hitaampien ja mattimyöhäisten odottamiseen. Pelkäsin tuhraan! En joutunut odottelemaan lainkaan, koska olen ilmeisesti puolen vuoden aikana sisäistänyt, että aikatauluista ei pidetä kiinni. Jos matkan piti jatkua neljältä, varttia yli neljä alkoi olla syytä lähteä tapaamispaikalle päin! ;)