Haastattelu

El español en América -kurssin lopputyöksi pitää haastatella Latinalaisesta Amerikasta Espanjaan tullutta maahanmuuttajaa ja analysoida haastattelussa ilmeneviä fonologisia, morfologisia ja sanastollisia piirteitä, jotka ovat tyypillisiä haastatellun kotiseudun murteelle. Magdalena (Itävalta) ja minä haastattelimme perulaista Carlosta, joka oli muuttanut Limasta Espanjaan töihin vuosi sitten. Emme tietenkään saaneet kertoa hänelle, mistä haastattelussa oikeastaan oli kysymys, koska muuten hän olisi alkanut kiinnittää huomiota puhetapaansa. Selitimme siis käyvämme kurssia aiheesta Latinalaisen Amerikan kulttuurit ja haluavamme puhua perulaisista tavoista.

Kutsuimme Carloksen Magdalenan luo syömään illallista, että haastattelutilanne olisi rennompi. Espanjassa ei mennä suoraan asiaan, eikä varmasti Perussakaan. Haastattelun aika oli sitten, kun olimme ensin laittaneet ja syöneet ruoan, katselleet valokuvia, syöneet jälkiruoan ja juoneet pari lasillista viiniä. Carlos oli luvannut tuoda jälkiruoaksi perinteistä perulaista jouluherkkua. Osoittautui, että perulainen herkku oli panettone (pullamainen kakku). Ihmettelimme vähän, että eikös panettone ole Italiasta. Ehei, Carlos väitti kivenkovaan, että se on Perusta ja että sitä syödään siellä joka joulu vaikka kuinka paljon. Nimikin kuulosti espanjan- eikä italiankieliseltä! Panettone ei sovi espanjankielisten suuhun, niin Limasta ostetussa paketissa tietenkin luki PANETÓN. ;) Paketti oli niin tuusan nuuskana, että uskon kyllä täysin, että se oli ylittänyt Atlantin matkalaukussa. Oli miten oli, hyvältä se maistui.

Jälkiruokakulttuuria lukuunottamatta Carlos tiesi kyllä vaikka miten paljon maastaan. Haastattelu meni oikein hyvin. Magdalena hoiti teknisen puolen ja minä sain vain kysellä Carlokselta kaikenlaista Perusta tunnin verran. Ei tarvinnut edes teeskennellä kiinnostunutta, koska kaikki jutut olivat oikeasti kiinnostavia. Nyt poden matkakuumetta ja haluan Peruun! Näin alkajaisiksi saan tyytyä perulaiseen illalliseen, jonka Carlos lupasi valmistaa Magdalenalle ja minulle. Saa nähdä, onko ruokalistalla mahdollisesti perulaisia perinneruokia risottoa tai pasta carbonaraa. ;)

Vietin yhden pitkän iltapäivän kuunnellen nauhaa puhki ja translitteroiden sitä. Päivän päätteeksi osasin suurimman osan haastattelusta ulkoa, ja olin alkanut vihata sitä, miltä ääneni kuulostaa nauhalla. Magdalena sai translitteroida loppupuolen nauhaa, muttei silti kuulemma alkanut vihata ääntäni. ;) Tänään aloitimme itse lopputyön kirjoittamisen. Magdalena tuli meille ja omistimme koko päivän kirjoitusurakalle. Seitsemän tunnin jälkeen olimme jo aika hysteerisiä ja nauroimme kyyneleet silmissä ihan kaikelle. Mutta ei se mitään, väsymys tuntui vain ruokkivan kirjallisia kykyjämme. Viimeiset kappaleet alkoivat jo olla suoranaista taidetta, sen verran me saimme niihin mahtumaan sivistyssanoja, monimutkaisia lauserakenteita ja subjunktiivin imperfektiä! Työ on nyt ehkä puolivälissä, ja keskiviikkona on luvassa samanlainen rutistus.